En tiedä, johtuuko tästä lastutehtaasta vai mistä, mutta hieman kunnianhimoisimmissa töissäni on arvovaltaisen feedbackin mukaan samaa vikaa:
Kirjoitus muodostuu joukosta itselle kirjoitettuja fragmentteja. Ne ovat kuin muistiinpanoja myöhempää työstämistä varten. Minulle tuli mieleen lääketieteen ja Heideggerin filosofian ajatuksellinen leikkaus. [..] teksti on jäänyt liian vaikeaselkoiseksi.Puhutaan minusta. Toden totta, pitkälti teen muistiinpanoja myöhempää työstämistä varten, mutta tuossa ei todellakaan ollut tarkoitus, että hitsaussaumat jäävät näkyviin, vaan hiottu hienostelu. Mutta jatkan samojen teemojen kanssa ettei kone pääse jäähtymään.
Osittain vaikeaselkoisuus johtuu neroudesta, joka nyt ei ole aivan yleisluontoista muttei erityisen spesifiäkään: materialismin ja ontologian rajapinnalta täytyy löytyä uusia työkaluja.
Kirjoittaessani tekemäni oivallukset, ne jotka alkujaankin viivästyttivät akateemista työtäni, jäivät sittenkin osin jäsentymättömiksi. Hyvä näinkin, tässä vaiheessa.
Tunnemme Heideggerin (korkean) periaatteen filosofiasta `elämän faktisuuden hermeneutiikkana´, joka etsi uudenlaisia käsitteitä ja ajattelun rakenteita elämän ilmiön tulkitsemiseksi radikaalissa ajallisuudessa. Sein und Zeit - suom. Oleminen ja aika, 1927, läheni tätä teemaa. Mutta nyt empiria, kova luonnontieteellinen perusta kaikessa kapeudessaan tulee kuitenkin puun takaa, se lähenee vastakkaisesta suunnasta samaa faktisuutta selittävää päämäärää kuin henkinen tieteellisyys
Soi: Franz Lisztin Funérailles.
Kuva: Martin Heidegger.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar