Avalokitesvara-bodhisattvan ruumiillistuma, 14. Dalai Lama on elänyt inkarnaatioidensa linjassa oudon seikkailun. Tiibetin pääkaupungista Lhasassa hän joutui v. 1959 pakenemaan Intiaan kiinalaisvalloittajien tiukennettua uhkaavasti otettaan maassa. Ainoan kerran Hän pääsi myös Timen kanteen huhtikuussa v. 1959.
Paskan vertaa kiinnosta kun tuossa palaverissa kysyttiin liiketoiminnan laajentamista sinne Kiinaan - on sitä paitsi tämän korruptoituneen itänaapurin kanssa ihan riittävästi. Ja toisekseen ei hirveästi kiinnosta Tiibetin buddhalaisuutta suuresti kunnioittavana henkilönä lähteä mittamaan kannatustaan despootin leiriin.
Asiaan ehkä palataan joskus. Toivon tietysti että Kiina ratkaisee "oman asiansa", ja koko maailma löytää buddhalaisesta filosofiasta ja ontologiasta apua eksistentiaalisiin kriiseihinsä.
Itse olen sitä mieltä, että tämä on juuri Dalai Laman14. inkarnaation tehtävä tulla ulos Tiibetistä, koska koko maailma uhkaa hukkua materialismiin.
Sieltä, korkeista idän lähteistä ohjattiin jo 1800-luvulla teosofisen liikkeen ja seuran, maailmanjärjestön synty.
Ja kyllähän se hämmensi läntistä maailmaa, joka ei ollut kypsä relativistiseen vapaan hengen orientaatioon. TS dogmatisoitui melko pian.Eikä maailma kypsäksi tulekaan. Mutta se osa ihmiskuntaa, joka nyt kieltäytyy inhimillistymästä, jää jälkeen elämänaallosta eikä enää kykene inkarnoitumaan keskuuteemme.
Tämä muuten oli alun perin, kun inspiraatio eli, myös esoteerisen kiristinuskon ymmärrys evankeliumien tuomiosta.
Ei ole kadotusta mutta on mahdollisuus puhdistua raakalaisuudesta; siksi jokainen aseistakieltäytyjä, eläinsuojelija, jokainen kasvisyöjä, jokainen rakkauden apostoli on siunattu ja arvokas - nuhjuisin hippikin, joka on elävää henkeä.
Ihmisen kuori voi olla ulospäin aivan muuta, mitä vain, mutta vain sillä, mitä hän on sisältä, on todella merkitystä. Olen nähnyt sen, esimerkiksi vanhan vihityn naureksitun kylähullun persoonassa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar