Minusta kielilautakunnan pitäisi höllätä kravattiaan, sanoo Lari Kotilainen Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa, stadis.Tai se kuntalauta voisi verkon rennon slangin asemesta huokailla ihan omiaan.
Näet taas päivittäin tapaan niitä rankkoja suomenkilein rakenteellisia virheitä, joita itse aikanaan poisopin yksinkertaisella tavalla: lukion suomenkielen aineessa oli punakynällä korjattu rakenne oikeaksi. Opehan oli hyvä (henkilökohtaisista heikkouksistaan huolimatta), mä myös kysyin, ja oppi istui kiitettävästi päähäni.
Kieli ei voi hyvin syvällä rakenteen perusteissaan.
Kategorinen habitaariadverbiaalivirhe on näistä tavallisin, ja toistuu medioissa päivittäin.
Suomenkielen maisterit eivät siihen tavallisesti sorru, mutta esimerkiksi erilaiset yksityiset toimittajakoulut, jotka kylläkin esiintyvät laadukkaina, eivät selvästikään anna riittäviä kielenhuollollisia valmiuksia. Tämä ilmenee lopputuotteesta.
Ainakaan tässä suhteessa yksityinen opetus ei ole yliopistollista tasoa, ei lähellekään.
Sitten olen huomannut että he, joiden kotikieli on toinen kotimainen, oppivat kieliopin joitakin rakenteita suomea himassaan puhuneita paremmin.
Huomion kiinnittäminen sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamiseen, lukihäiriöön ja ties mihin vie kielenhuoltoa väärään suuntaan; juuri esimerkiksi kategoriavirheet, ne ovat kuin huutavaa esimerkki siitä, että häärätään joidenkin epäolennaisuuksien parissa, ja isot bugit hujahtavat ohi.
Tulin jo ohjelmointiin. Siinä todella saattaa olla jotain samaa: aukkoja joita ei tunneta, ei osata edes mieltää, vaikka kaikki näennäisesti ehkä toimiikin.
Toinen, valitettavan usein vihamielinen tarkastelija näkee heti pikkunnäppärien temppujen ohi lähdekoodin rakenteelliset aukkopaikat.
kuva: stalker call of pripyat.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar