Kari Hotakaisen Klassikko-romaaniin pohjautuu myös samanniminen Kari Väänäsen elokuva, joka lähtee liikkeelle Martti Suosalon tulkitsemasta puolifiktiivisestä päähenkilö-Hotakainesta. Tämä pähkäilee kustantajansa vaatimusten kanssa.Nuoren kirjailijan pitäisi polkaista markkinoille populistinen päiväkirjateos, joka pistäisi ostavan yleisön polvilleen. Mutta mistä taikoa eloa umpimielisen sanasepon elämäkertaan? Ehkä vauhdista, viinasta ja väkivallasta.
Minä puolestani pähkäilin tuon Klassikko-teoksen keskivaiheen pitkän päiväkirjaosuuden kanssa.
Koska sen alkuosan absurdit kertomukset mm. STT:n aluetoimituksen tapahtumista 1980-luvulla ovat niin totta kuin olla voi; ja toisaalta Jukka Kemppinen vahvisti että päiväkirjaosion loppupuolen mielettömät jutut ovat Helsingin kustannustalojen "kirjoittamatonta historiaa".
So what?
Ongelmat ovat keskivaiheella, nimeltä mainitussa mainostoimistossa, jossa ei oikeasti ollutkaan mitään niin ihmeellistä absuridia menoa; jännitteen sälyttämiseksi sitä kenties oli hieman keksittävä lisää. Pitäkäämme myös koston mahdollisuus mielessä.
Ihmettelin, että voitiinko muka meitti tietämättä vetää kulmilla kokaa tohon malliin 1980-luvun Kuopiossa? Ei, ei ole tapahtunut, ainakaan siinä mitassa mitä päiväkirjat kertovat, jos ollenkaan.
Sillä sipuli.
Ei ookaan, Yle esitteli sen:
Klassikko pilkkaa huolellisesti tutkituin sanoin mediajulkisuuden onnea hamuavia kustantajia, kirjoittajia ja lukijoita [...]Todella, enemmän kuin arvasimmekaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar