
Viimeksi järjetön tulitus vaati kahdeksan vuotiaan tytön hengen. Hän oli Chicagon Roselandin kaupunginosassa jalkakäyvällä hyppäämässä narua.
Annie Besantin teos Tajunta, 1924, kuvaa hyvin - esimerkkinä juuri Chigago - tällaisten teurastuspaikkakuntien karmaa, niiden raskaita ja karkeita värähtelyjä, jotka ruokkivat mielen primitiivisiä puolia. Näin että järjetön raakalaismaisuus pääsee esiin esiin melkein estoitta, ja usein, henkilö ei perästä tunne itseään. Tämäkin muuten on analysoitu tuossa Besantin ansiokkaassa kirjassa.
Besanst korosti ettei tähän havaintoon tarvita selvänäköä.
Suomessa kelpaa vertailuun esimerkiksi kansalaissodan aikaisten hirmutekojen näyttömänä toimineet kaupungit, ja mikei myös Suomen chigogksikin joskus osuvasti sanottu Lahti, eteläisen suomen keskinen osuusteurastamokaupunki. Tähän duuniin tosi asiallisesti keskuksen nimikin viittaa (vert. viedään eläimet lahtiin).
Henkinen taakka joka jää murhaamisesta, muodostaa paikan ätmoksen, joka taas vetää puoleensa sitä vastaavia värähtelyjä. Ei siis ole mikään ihme, että juuri Lahdissa tapasimme yhden väkivaltaisimmista liivijengeistä, kaksikin, jotka mafiatyyliin ottivat yhteen.
Siellähän toimii myös ns. henkisiä yhteisöjä, joista taas voin vain sanoa, että asiat evät ole olleet niissä kunnossa.
Tiedätte, kerron vain sellaista minkä olen itse noin kokenut.
Kuva: Vapaudenpatsas mallia Lahti seisoo Kaupungintalon puistossa. Esikuva osuvasti IKL-aktivisti Elias Simojoki.
Miksi?
Tampereen ja Lahden vapaudenpatsaat kuuluvat kuvanveistäjä Viktor Janssonin tuotannon jälkipuolen töihin, ja ovat esimerkkejä 1920-luvun klassisoivasta, fasismin nousua ennakoineesta veistotaiteesta.
Antiikin ihanteiden mukaisena alastoman soturihahmon mallina todella toimi nuori natsionalisti, teologian ylioppilas Elias Simojoki. Rakastamansa mallin Janssonin kerrotaan löytäneen yliopiston voimistelulaitokselta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar