
Tällaisenkin levyn tekeminen, jota voi ylpeänä soittaa missä päin maailmaa tahansa, oli vielä 1970-luvulla merkkitapaus.
Josta Musa (myöh. Soundi) repäisi isosti. Nyt on omakustanne, yksi muiden joukossa, jonka löytää kuka löytää.
Hyvää tietysti ei voi alhaalla pitää. John Denver Mayhem soi eilen Death Rockstar Societyn k-clubi-keikan jälkeen, ja jäätiin sitä kuuntelemaan - siinä laajan musiikkikeskustelun lomassa.
On muuten DRS:n uusi Occidental ardour -cd/ep ja hyvä. Ärjyä kamaa (siitä vähä keskusteltiin, onko se hard corea?)
Globaali musaperinne on sisäistetty täysin, ja se ohittaa suomalaiskansalliset jollutukset ja heavysahaukset. Tuo 1970-luvun alun Moody Blues -kansia muistuttava taide ei tietenkään pääse oikeuksiinsa CD-formaatissa. Se on harmi. (Klikatkaapa kuva suureksi).
Menee A/D-muunnoksen resoluution signaalihäviössä muutakin - vielä LP:lle ominaista - taivaantuuliin: yliäänisarjojen taajuudet.
Tämän on jos mahdollista vielä suurempi kutistaminen kuin se että kansitaide pakataan CD-koteloon, ja juuri tämän tyyppisessä musiikissa teknologisen degeneraation vaikutus ei voi jäädä huomaamatta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar