minätunnon vahvistuminen, kognitiivisten taitojen ja sosiaalisen kanssakäymisen kehittyminen sulkee takanaan portin, joka hauraalla minällä vielä oli henkiseen kokemukseen, luontoyhteyden.Ei ihan pikku menetys, mitä olen tästä teemasta haastatellut henkilöitä, taiteilijoita joilla on luontainen, myötäsyntyinen atavisti-suhde syvähenkiseen maailman kokemisen orientaatioon. Pekka Sauri kerran IL:n palstallaan totesi, että antaisi mitä tahansa saadakseen tuon kadonneen yhteyden, tietoisuuden ulottuvuutensa takaisin.
Ilman minää, egoa ihminen ei voi kohdata toisia ihmisiä, ja minän haraus johtaa yleensä syrjäytymiseen elämässä ja sosiaalisissa verkostoissa.
Tässä maailmassa ei toimita ilman minää, se on selvää, mutta minälle luontaisen itsekkyyden pystyy voittamaan, vapautumaan egon vallasta (kaataman tammen) - ja kyllä, meditatiivinen minuuden pudottaminen unenomaiseen uinuvaan tilaan on myös yksi tie, jossa kastetaan minää sen korkeamman olemuksen juurien ravinnolla (josta myös rikkaruohot ottavat osansa).
Tämä tie kylläkin voi johtaa sen kaltaiseen näkemiseen, paradoksaalisuuden havainnointiin tässä ihmisten sieluttoman ahneuden maailmassa että kontrasti on hirmuinen - joskus murskaava, koska minä on hauras. Paradokseja ei ylipäätään voi välttää; niiden kanssa on opittava elämään.
Edit: 15:23 - lastua hiottu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar