Se oli lähellä, pomon sekä kädet että jalat olivat ja teipatut, ja suuta sekä nenää lähestyi uhkaavasti leveää jeesuteippiä liimannut käsi.Jeesusko pelasti, mies sai viime hetkellä hampaansa kiinni naisen käteen, ja puri kuin hengestään taistelleen; hän taisteli hengestään.
Eipä tuossa juhannuksen jeesusteippausepisodissa kehtaa yksityiskohtiin mennä, mutta naaman tämä selostus veti peruslukemille. Tiesin ongelmista toki mutta en aivan tällaisista.
Vasta viime vai toissa viikolla jeesusteippiä testattiin varhaispedagogiikan apuna: teipattiin lapsia. Nyt parisuhteessa teippiä vedettiin elokuvatyyliin.
Ei vitsi.
Tukea kaveri tietenkin tarvitsee, nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Ja silloin sitä on myös löydyttävä.
Viime yönä muuten tsiikailin koiran kanssa hiljaista menoa Mäckärin autokaistalla, minuuttien taukoja - mittailin. Arvioin ilokseni että pakkasella pyörii luukun pito.
Sitten: missä white trash, siellä ongelma. Tavallista että porukkarehvastelu menee överiksi, puukkoa, jakaria, pesäpallopelin varusteita ynnä muuta vilahtaa. Ja voi vähän sattuakin. Viime talvena yksi tappo, ja senkin ne meni tekemään sisälle. Mutta noin överiksi kuin Porvoossa ei mene joka päivä.
Puoliautomaattinen käsiase taas kerran siinä käytössään mihin se tosi asiassa on suunnitetukin: silmittömään tappamiseen sarjatulella. Mikään tarkkuusammunta-ase se ei ole.
Mitä jos Pekka Saurin työryhmän mietintö kuitenkin luettaisiin vielä kerran, ajatuksella siellä sisäasianministeriön poliisiosastolla (IP:n mukaan tämän blogin lukija).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar