Myös viime vuosikymmenellä Suomessa tavattiin sellaisia sotilasvaltiomaisia piirteistä, jossa armeijan toiminta ei ole kansanvaltaisessa kontrollissa. Näin näyttäisi tosin olevan yhä.Puolustusvoimien johto saattoi valehdella puolustusministerille surutta vielä 1990-luvullakin, arvioi puolustusministeri Elisabeth Rehn äsken Mikkelin Päämaja-symposiumissa.
Oli selvää, että Suomella ja Ruotsilla oli tiiviis tiedusteluyhteistyö länsivaltoje kanssa jo sodan aikana. Puolustusvoimien johto ei kertonut koko totuutta poliitikoille.
Urkki taas ei halunnut kuulla kenraalien yhteistyöstä USA:n kanssa, Ermei Kanninen sanoo, että ukko antoi niskallaan valomerkkejä kun puhe meni vaaralliselle alueelle.
Elisabeth:
Muistan inttäneeni totuutta tiedustelusta jonkin määrätyn asian tiimoilta. Silmät kirkkaina kenraalit vakuuttivat, ettei mitään salattua ollut - en ole vieläkään varma, ettei minulle syötetty pajunköyttä.Joko toimii jonain mannekiinina, tai katu-uskottavana poliittisena toimijana. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa voidaan repiä karjuen natsat yksi kerrallaan kentsun rinnuksilta, ja katsoo, mitä se tekee.
Ja tämä leppoisa historiaan tuijottelu - tänäkin päivänä vain poliitikot eivät tiedä kaikkea esimerkiksi Ruotsin ja Suomen tasajalkaa allekirjoittamasta The NATO Response Force (NRF) -sopimuksesta.
He eivät ole lukeneet kaikkia sen artikloita läpi, ainakaan niin, että ymmärtäisivät mitä hyväksyivät.
Kansainvälisten avointen halujen kautta suomalaisupseereja siirtyy esim. Isaf-mandaatin ali Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin. He ovat kovassa maineessa (ja siksi ylenevät), osaavat Venäjää, sekä kielen että mentaliteetin osalta, ja voivat vähentää jännitystä kriisialueilla, joissa useampi kuin yksi suurvalta on läsnä.
Mutta kyse oli siitä, että parlamentaariselta päätöksentekokoneistolta piilossa vilisee kulisseissa koko ajan, sellaista mistä ei puhuta: joko ei tiedetä, tai aihe on tabu.
Ulkoministeri ja etenkin puolustusministeri ovat liian peniä tappeja tekemään mitään, ellei mennä vallan tosi olemukseen: valta on sillä joka ottaa sen. Ministeri voi omalta kohdaltaan ainakin kieltäytyä salailemasta muka-turvallisuus-liputettuja hankkeita, joita uitetaan sisään kansanvaltaa kaventaen. NRF oli yksi tällainen. Tosi asiassa huonosti perusteltu, ja jopa eduskunnan valiokunnat ohittanut - ja josta sinisin silmin luriteltiin jotain kevyttä ja ympäripyöreetä, jos jotain piti sanoa.
Media nieli suoranalaisia valheita päättäjiltä samoin kuin esimerkiksi Washington-asiakirjoista vuonna 2003.
Logo: During the Execution Phase of exercise STEADFAST JUNCTURE 10 ( 8 – 16 May 2010)...[...] Objective 2: To develop a support program allowing NATO to incorporate insights and observations from NNEC related assessments to immediately following NRF rotations.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar