Eki ihmettelee, että Seppisellä on otsaa esittää loukattua - sitä vasten, minkä sortimentin näppäimistön kolinaa hänen työhuoneessaan tavataan tämän tästä.
Ehkä törkeimmän kohtelun kohteeksi joutunutta Kalevi Sorsaa – Seppisen mukaan KGB:n kouluttama mies – anteeksipyyntö ei enää tavoita.Niin
a) ensinnäkin nämä kaikki värväys, koulutus ynnä muu yhteystoiminta kiersi Itä-Saksan legendaarisen tiedustelupalvelun kautta, kuten Eki ihan hyvin tietää.
Kenties joku tämän blogin lukija voisi kertoa tarkemminkin, mutta Kale oli niin iso kala, että hänen selustaansa yritettiin värvätä päällystakki kertomaan, mitä hän takanapäin puhuu reaalisosialismin leiristä.
b) Anteeksi pyynnöillä tässä kontekstissa on suunnilleen sama merkitys, kun kauhan tasapainoon tyssänneessä jengitappelun poikasessa: tilanne jäädytetään nyrkkitaskussa.
Anteeksiantaminen oikeasti on vapauttava prosessi, ja sellaisten tarpeessa Kale taas saattaisi olla hyvinkin.
c) Onko Tuomioja itse pyytänyt anteeksi Juttutuvan 40 v. takaista kommenttiaan Kalen upouusien ja trendikkäiden televisioruutulinssien synnyttämästä kokonaisvaikutelmasta?
:D
d) Juhani Suomi kutsui sijoitti Seppisen fansiakirjallisuuden luokkaan. Oli tämän pomo. Jos kohta pomo ei välttämättä tietysti tiedä, mitä kenttä oikeasti tekee.
Suomi on vakoilun keskiössä ollut jo kohta 100 vuotta, aktiivinen alue niin sanotusti, kuten Jukka Rislakki totesi jo kirjan Erittäin salainen, 1978, esipuheessa.
Vuoto länteenpäin ei ole koskaan ollut sisäinen ongelma, ja siihen on syyllistytty korkeinta kenraalikuntaa myöten (vert. Ermei Kanninen, 1996)
Tästä nyt voisi kevyesti jatkaa nykypäivään, miten sujuvan sutjakkaa yhteydenpito lännensuuntaan on. Sillä sitä se on. Ihmettelen kritiikittömyyttä (vähän pelkäsivät Erkki Tuomiojan ulkoministerikaudella, että syntyisi muutosten tuulia).
Mutta Suomen erikoinen syrjälän keskusasema tiedustelun maailmassa on pysynyt kartalla.
Ermei Kanninen - Vuodet myrskyn varjossa , 1996.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar