
Kuulun vähemmistöön, joka vaihtoi eettisen vakaumuksensa takia armeijan asepalveluksen siviilipalvelukseen mutta ei se niin kuin enemmistölle oikein meinannut kelvata ainakaan täällä paikallisella tasolla karjunnasta päätellen.
Pääskylänrinteellä Helsingissä Pärre Förarssin tutkintalautakunnassa oli ihan asiallinen meininki - mun kohdalla - vaikka vakaumuksentutkintalautakunta juuri tuolloin reagoi siviilipalveluksen kasvaneeseen suosioon hylkäämällä yhä enemmän hakemuksia.
Vaikka jengi halusi vain jättää Suomen koko russofobisen ja lapikasukkosuojeluskuntalaisen valtakulttuurin rauhaan. Tämä kylmä taantumus, joka ei hyväksynyt marginaalia, oli syvässä 1960-luvulle tultaessa (Se oli sotien ja v. 1918 kasanmurhan hedelmä, sillä vuosisadan alussa oli ollut vielä varsin inhimillinen meno. Monissa herätysliikkeissä toimi radikaaleja naisjohtajia, vammaisia kohdeltiin kohtalaisen hyvin, ja tolstoilaisuuskin oli kovassa kurssissa).
Mennessäni ulos Pärre sanoi, että kutsu samalla seuraava sisään. Se oli tulossa kolmatta kertaa pöydän päähän, nyt Sadankomitean juristin tukemana.
Tämä jämppäys kulminoitui Pentti Haaparannan tapaukseen. Kun Haaparannan hakemus hylättiin, meni mies linnaan. Mutta Amnesty määritteli Haaparannan mielipidevangiksi.
Kuukauden lusimisen jälkeen tutkintalautakunta kuitenkin hyväksyi Haaparannan jatketun todistuksen.
Paperi oli muuten sama, mutta mies oli vaihtanut perustelutekstissään yhden sanan, tolstoilainen, semanttisesti melkein samaa tarkoittavaan sanaan sanaan gandhilainen. Tutkintalautakunta oli jo naurunalainen.
Se että seikkaperäinen dokumentaatio tapahtumista levisi Wanhan Kuppilassa ja vuosi edelleen lehtiin, ei parantanut asiaa -
Pressa Manu armahti Haaparannan.
Kuitenkin vasta v. 1987 LexPihlajamäki lakkautti kuulustelumenettelyn. v. 1959 vakaumusta tutkimaan asetettuun vakaumuksentutkintalautakuntaan kuului tuomari, upseeri, sosiaaliministeriön edustaja, pappi ja psykiatri.
Mun kieltäytyessäni 1970-luvun lopulla noista joku oli hyvä tyyppi; lienee ollut tuo kallonkutistaja. Sain kuulla, että se oli yksimielisesti tehty päätös perustelujeni hyväksynnästä.
Urho Kekkonen lakkautti vuonna 1961 Karvialla keskitysleirimäisen palveluspaikan. Lämmittämättömissä parakeissa suoritettiin palvelusta talviaikaan epäinhimillisissä olosuhteissa. Kaksi-kolme kertaa pressan piti tulla väliin ennen kuin työministeriö sai kieltäytymisen toimimaan Suomessa ilman minkäänlaisia ylilyöntejä.
Jatkosodan aikana säädetty laki pasifismiin yllyttämisen kriminalisoinnista myös vedettiin yli - saattoi olla jonkinlainen UKK:n ukaasi senkin muutoksen takana.
Ainakin hän armahti kaikki tuon natsilain nojalla yllytyksestä aseistakieltäytymiseen tuomitut.
Kuvassa Pärre ei tuomarina kuulustele aseistakieltäytyjiä, vaan Ylen tv-studiossa veisaa Kerro kultainen kuu -stygeä, v. 1959.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar