
HS Kuukausiliitteen takasivun sisälehden sarjakuva esittää demarit, siis SDP:n joukkona telttahihhuleita.
Katkesin.
Samaa tasoa kuin talvinen väläys perspuolueen Timo Soinin kaksoiselämästä. Parasta viime vuosina näkemääni poliittista satiiria, eittämättä. Ah, niin totta perustaltaan.
Ajattelun hylkääminen ja tie tunteen paatoksella ratsastaen voi näyttää hetken toimivalta, koska se muistuttaa jollakin tapaa sitä valaistuneisuuden tilaa, jossa järjellinen tietoisuuden ehtyminen ja kirkastuminen heijastaa tunteeseen oman järjenvalonsa.
Yksi kuudesta paramittasta on täydellisyys tiedossa. Ja minä en tunne muuta tietä, mutta suuren polun muunnokset voin havaita universaalisesti sekä kaukoidässä että Euroopassa.
Ohittamalla olennaisin, oma pää, vajotaan teltassa hihhuloivaksi massaksi, jossa toimii oman pään ja yksilöllisen ihmis- ja maailmakatsomuksen korvaava kollektiivisubjekti.
Pelkästään jo poliittisena maneerenina hihhuloiti on arveluttava, mutta eivät puppugeneraattoreita puolueille nikkaroivat viestintäkonsultit noin ajattele; he ajattelevat ennen muuta omaa lompakkoaan ja omaa karriaariaan asiakkaansa tosiasiallisena periaatteellisen linjan vetäjänä.
Olipa hyvä, että oli otsikko jo valmiina. Ihminen yleensä pidättyy tekemästä rikoksia, koska on a) kyvytön tekemään niitä, b) rangaistusten, kiinnijäämisen ja sitä seuraavan häpäen pelossa.
Tällainen ihminen yleensä myös on kivenkovan vakuuttunut siitä, että kaikki muut ihmiset toimivat samoilla premiseillä kuin hän.
Tästä syystä, ystävät, tarvitaan laki ettei kansanedustaja saa ottaa lahjuksia.
Vastuusuhteen muutoksen ajatus ei tule oletuksena, vaan juuri tuo vanhaliiton moraali, kirkon ja koulun lisävoimalla.
Jos egon annetaan kasvaa villinä, sisäisenä luolamiehenä - sen saadessa valtaa, mieli turmeltuu ja sielunvalo himmenee. Ego kuitenkin kasvaa niin suureksi että sen kaksoisolennon luonteen voi havaita hengessään, valitettava padoksi tämäkin, jolloin vasta kaato voi alkaa.
Se suuri muutos tapahtuu minässä, mielen korkeammassa järjellisten toimintojen ja tahdon alueella, jossa uusi eettinen ihminen kypsyy ja kokeilee ja testaa, kehittää itseään - kasvaa- kunnes uusi tie on kuin pilvetön sinitaivas, Santeri Alkion metafora, ja eheytynyt uusi minä heijastaa uuden elämänkenttänsä (termi Jan van Rijckenborgh -laina) tunteeseen.
Tämä muutos taas on pysyvä, ja se on enemmänkin, se on se ikuinen muutos. Joka painaa leimansa persoonaan yksilön maaelämästä toiseen.
Setri - Gigamesh-eepos puhuu samassa kontekstissa kuin Kalevala suuren, aurinkoa pimentäväksi kasvavan puun kaatamisesta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar