Female First tietää, missä tosi siat budjaavat.Metallica teki dokkarielokuvan bändin keskinäisistä kemioista, ja siitä, miten tosi miehellä jos toisellakin "on paha olla". Rumpali Lars Ulrich on muuttanut mieltään, vaikka tuo Some Kind of Monster, 2004, on tärkeä dokumentti keskinkertaisen, vonguttavan heavyjyrän loppuunpalamisesta.
Sosiaalipsykologisesti suorastaan arvokas urautumisesta kyllästymisestä toisten naamoihin, turhautumisesta, ja kokkelilla käyvästä koneesta.
Ulrichia nyppii kun Noel Gallagher vittuilee ja vetää suoria sitaatteja leffasta. Aivan kuin hänellä olisi varaa.
Näin Gallaherien bändin vuosi sitten, ihan ok., ainakin ollakseen Oasis, mutta se mitä luin tapahtuneen heti back stagella. Se oli sitä samaa, mitä Metallicalla.
Miksi kaikilla keskinkertaisilla bändeillä ja Led Zeppelinillä on ollut tälläisia ongelmia julki laittaa.
Tjaa, myös Pink Floydilla, mutta ei onneksi aivan niin pornolehtimäisesti julkipantuna kuin Metallicalla.
Ulrich sanoo: Olen tietoinen siitä, että monet muusikot ovat eläneet samanlaisia hetkiä. He eivät välttämättä olleet niin tyhmiä, että olisivat kuvanneet ne ja näyttäneet koko maailmalle.
I had to live that shit for three fucking years. The whole thing was amindfuck. I am aware a lot of other musicians seem to have lived a lot of those moments.Historia tulee palkitsemaan Ulrichin tosi-filmi-proggikset.
Metallica bändissä on tieämmä nyt hyvä tunnelma, ja kipeistä terapiasessioita ei jälkeäkään. "Väärän käsityksen" voi korvata uudella elokuvalla, koska sille tielle nyt on lähdetty, kuten joku FemaleFirst.co.uk:ssa ehdottikin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar