Tässä seisomme - toki muutakin voimme

Katsoin eilen Margarethe von Trottan (s. 1942 Berliini) elokuvaa Die Bleierne Zeit, 1982, muiden kulttuuririentojen jälkeen.
Mieleeni tuli, pystysikö yksikään uuden tai vanhan polven suomalaisohjaaja tekemään elokuvaa Suomen valtiojohdon vehkeilystä natsi-Saksan hirmuhallinnon kanssa.
Näkyy professoritasolla loistavan vielä aukkoja tuon ajan tiedoissa, esimerkiksi sen suhteen, milloin ja miten Suomen sekä natsi-Saksan yhteistyö alkoi, kuka ja miten teki avauksen (huhtikuu 1940, vert. Martola, 1972). Suomea manipuloitiin NL:n pelolla, kuten sillä yhä yritetään ratsastaa, nyt Nato-asiassa.
Worraaja Juhani Suomi tekstin mukaan:

Nyt maamme tavoitteet ovat Suomen mielestä vastaavat, kuin 40-luvulla, hän arvioi, Kysymys on siis tavallaan suomalaisen SS-pataljoonan analogiasta. Vuonna 1941 pyrittiin kaikin tavoin miellyttämään Hitleriä. Nyt on vuorossa Yhdysvallat. Perimmäinen taka-ajatus joukkojen luovuttamisella on yhteinen: on varmistettava suurvallan tuki Venäjää vastaan. Tätä ei tietenkään tohdita ’tyhmälle kansalle’ paljastaa.

Mutta myös esimerkiksi siitä, että Suomi piti vuosikausia tuota fasistista hirmuhallintoa pystyssä hylätessään NL:n ja länsivaltojen maallemme tarjoaman edullisen rauhantarjouksen syksyllä v. 1941, ja totta, siit´on skrivattu aika petiitillä fontin pistekoolla (kats. Jokisipilä, s. 167, 2004).
Natsit tekivät suurimmat sotarikoksensa Suomen tukemana, koska "Lapin sota" ei alkanut v. 1941, vaan se alkoi v. 1945.
Inhimillisen historian julmin, rikoksena tuomittu murhenäytelmä tapahtui tällä välin Suomen ponnistellessa hullujen hourukuvien perässä rikollisen aseveljensä kanssa.

Silti olen mieltä, että tuota aikaa puhdistavassa kontekstissa, katharsis (kreik. puhdistuminen) ei tulisi käydä läpi ennen kuin olemme valmiit katsoman totuutta silmiin: so. Mannerheimin kansio S-32:n avaaminen.
Tämä suvilahti-askel vasta avaa todellisen historian perspektiivin tuohon aikaan. Näitä tietoja voi toki yrittää suodattaa esimerkiksi Vilho Tahvanaiselta, mutta se on epävarmaa.
Vilhon mielelle nämä olivat suuria kysymyksiä, ja kukaan ei ole voinut tehdä varsinaista vertailevaa kontrollia. Se tiedetään, ettei Tahvanainen (Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945. Akateeminen kustannusliike, 1971, uusintapainos 2008, Promerit) kaikilta osiltaan täsmää edes ajallisesti.

Tähän jos iskettäisiin, jos joku uskaltaisi, edes noin tolla volyymilla kuten von Trotta RAF kontra natsi-Saksa -teemassaan.
Voi kerronnassa, sen kaaressa tietysti olla jännitteenä mukana ihmissuhdedraamaakin, mössöä, se on inhimillistä. Mutta ei yksin ja pelkästään, kuten suomi-elokuvassa tunnutaan ajattelevan. Donner ei koskaan tehnyt pelkkää sitä, aina oli mukana jotain muuta viestiä yhteiskunnallisesta todellisuudesta.
Brigitte Margret Ida Mohnhaupt (s.1949), saksalainen ent. Punaisen armeijakunnan terroristi. Helmikuussa 2007 Mohnhaupt vapautettiin elinkautistuomiosta.