Ohjaajan vihaa, Yangin ja Banin osaamista, mutta myös outoa yli-näyttelemistä julmuuden ja epätoivon laulussa, sanoo Jiiki yllättävän luettavassa il.fi-esseessään. Suchwiin bulmyeong - Address Unknown, Korea 2001, Kim Ki-duk. YLE Teema Klo: 22.45 Pvm: 25.01.2010.
Huomautan kuitenkin, että nämä ovat buddhalaisia elokuvia, ja yhä buddhalaisemmiksi vain käyvät Ki-duk-teeman edetessä. Buddhalaisuus on tunnettava kulttuurillisesti pääpääpiirteittään, samoin epistemologia, ainakin neljä jaloa totuttaa, kolme jalokiveä. Sekä mielellään vaikka Dhammabada.
Ei näitä kovin pitkään tulkita minkään taloustiikerin seikkailuna. Esimerkiksi buddhalaisuuden osoittama vuorovaikutteinen empiria, syy-yhteys nautinnon ja kärsimyksen välillä on jotain kovin vierasta läntiselle genrelle kokonaisuudessaan - ei vain Hollywoodille.
Kim Ki-dukin elokuvissa palaset, eivät ainakaan läntisesti arvioiden ole paikallaan, eivätkä tapahtumat ennalta arvattavia (vaikka tästä on poikkeuksia). Länsimaisuuden kulttuurillinen tuhovoima Etelä-Koressa saattoi olla 1970-luvulla samaa kaliiberia kuin salaa katsottujen Dallasien ja lihamainosten edessä kuolanneessa Baltiassa. Paitsi, että siellä kaikki eivät kaikkea nielleet, ja syntyi ja syntyy vastareaktioita.Näin muodoin, mitä Hollywood-friikit kliseisine käsityksineen saavat nyt irti Ki-dukista, on herrassa. Jotakin, ovat ne sen verran alitajuisesti ladattuja teoksia, ja taiteena kiehtovia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar