Vaikka laki ei mitään ratkaise, on se raami josta voidaan tarvittaessa pitää kiinni - jonkinlainen sivistyksen mitta.Helsingin yliopiston kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm huomauttaa, ettei lähestymiskielto rankaise vainoajaa ennen kuin hän rikkoo kieltoa. Vainoajan on mahdollista häiritä uhrinsa elämää monella sellaisella tavalla, jota ei ole määritelty kiellossa.
Akateemiseksi ratkaisuksi esitetään ihmisen vainoamisen kriminalisointia. Vainoaminen on rangaistavaa ainakin kahdeksassa muussa EU-maassa.
Tämä sopisi erittäin hyvin paitsi liivijengeihin erilaisiin vauhtiin päässeisiin uskonlakoihin, jotka vaientavat jäseniään, ja entisiä jäseniään, ja rikkovat usien kaikkia mahdollisia sopimusin ratifioituja ihmisoikeuskia.
Myös eristäminen on yksi tapa vainuta, ja siihen yksilön lähipiirin ja omaisten pakottaminen tulisi kriminalisoida. Nämä ovat ihmisoikeusrikkomusia. Ja kaikkien röyhkempiä rikkojia ovat paitsi yhtenäiskulttuurin pirstoneet jengit omine lakeineen ja maanalaisine maailmoineen myös lahkot, jotka ovat luoneet omanjärjetyksensä.
Ihmisoikeusten loukkauksia ja yksityisyyden suojaa raamittavat lait olisi syytä jatkuvassa dynaamisen muutoksen tilassa, ja tarkistaa vuosittain lainkirjaimen vastaavuus reaalitodellisuuden kanssa.
Lopulta kuitenkin ihmisyksilön itsensä on kasvettava kaiken manipulaation - sekä kielteisen että myönteisen - yläpuoelelle, kukaan, eikä mikään laki varsinkaan kulje tätä tietä hänen puolestaan. Tässä piilee myös melkoinen paradoksi: minän tulee vahvistua tiettyyn kulminaatiopisteeseen saakka ennen seuraavaa kehityksen vaihettaan, missä minäjärjestelmä voi hallitusti luopua itsekkyydestään, ja loputa erillisyydestään.
Mikään kirkko ei varsinaisesti tue tätä ihmistymisprosessia, koska ei sitä tunne, tai sitten viisautta on varustettu vanhoilla ja väärillä leimoilla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar