Kekkikselle, mikään inhimillinen ei ollut vierasta, Ilkka Kanerva muistelee.Kyllä se totta on, Iken kaltaiset huluvili täpäläsaksi-
rapupojat olivat UKK:n mieleen, Heiden, näiden nuorien ylisosiaalinen mielenlaatunsa ja Kekkosen ajattelun aito ymmärtäminen sai päämiehen kummasti innostumaan.
Olihan myös Ulf Sundqvist, jota hän merkillisesti testaili, miten äijä puhu pöntössä viiden minuutin varoitusajalla, 1970-luvun rajuina vuosina, ja muistaakseni tuossa ko. tapauksessa oli kyse vielä kirkon tilaisuudesta (kats. Pekka Niiranen, Kekkonen ja kirkko, Kirjapaja, 2000).
UKK testaili, kenestä olisi seuraajaksi. Yleensä myös henkilössä oli ainesta, jos hän osoitti suosiotaan siihen malliin kuin nyt esillä ollut Kanervan ja Kekkosen lentomatka Kajaanista Turkuun. Aiemmin ilonpidosta lukua pitänyt lehdistö oli jo tuolloin maadoitettu, pääosin (kats. Tuoma Lohi, "Totu sitä sallimahan, mik´ ei parkuen parane". Suomen johtavan sanomalehdistön suhtautuminen Urho Kekkoseen, 2003).
Erkki Tuomiojan mukaan ns. lastenkutsuilla Urkki esiintyi hyväntahtoisena ruhtinaana, ja nautti myös siitä, että hän poliittisten vastustajiensa vesoja oli följyssä. Pentti Linkolalla noitten kutsujen ajalta on ollut taas aivan merkityksellistä kerrottavaa (kats. Pentti Linkola, Edistyksen harhakuva, 1971).
Muistini on lähes absoluuttien Kekkosesta puhuttaessa; hän ei tehnyt koskaan falskeja esityksiä, kuten nykypäättäjät, tuntuu että melkein joka päivä.
Kuten nyt tämäkin sivarin vesittäminen, presidentti Tarja Halosen idea, joka muistuttaa enemmän aseetonta palelusta, ja tuntuisi kuin hukanneen kokonaan sen premissin, joka on armeijapalveluksesta kieltäytymisen takana.
Puolivillainen idea, joka toteutuessaan johtaisi vain totaalikieltäytymiseen, ja sitä kautta Suomen maineen ryvettymiseen Amnestyn listatessa vakaumuksensa takia vangittujen määrän.
Urho Kekkonen Vanhan ylioppilastalon kahvilassa 1970-luvulla. Kansan Arkisto.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar