ilman pelkoa että joku ottaa kokoajan itseensä, nokkiinsa, kuten sanotaan, mä väännän /hs.Ja periaate, jota tukevat välkky vasemmisto, mm. Tuomioja, Alho sekä toisaalta sivistysporvarit Stubb ym., korostaa parlamentarismin merkitystä päätöksenteosta, kun ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmän päällä on vielä painolasti, jonka historialliset syyt ovat poistuneet.
siis ei presidentti mutta ei myöskään pääministeri voisi olla jatkossa yksinvaltias.
Tämän hienohipiäisyyden takia nyt tärkeä Toffen & co sortteeraama perustuslaillinen uudistus taas siirtyy jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, vaikka kokoomus, jota tuossa syntipukkina pidetään, olisi valmis ampumaan omaan jalkaansa - edessään suorastaan ainutlaatuiselta näyttävä mahdollisuus saada läpi vanha mallinen vahva pressa.
Tämä on tämän nykypressan kanssa kuin suoraan työnhakijan aapisesta: Hakijan on aistittava haastattelijan mahdollinen herkkähipiäisyys, jotta arvostelu ei käänny hakijaa vastaan /TalSa.
Perustuslaillisesta ulkopoliittisen vallan parlamentasoinnista haastajan on aistittava vallankahvassa istujan mahdollinen herkkähipiäisyys, jotta arvostelu ei käänny haastajaa vastaan (ja tulekin moukarina takaisin).
Taitaa olla suht´ mahdoton yhtälö. Mutta olisi hyvä kyllä välttää jatkossa Irakgaten, eli Washington-asiakirjojen vuotosotkun, mutta myös salaa sumplitun NATO Response Force, NRF -sopimuksen kaltaiset silmille tulleet yllärit.
Kun siirretään yksinvaltaisuus ulkopoliittisessa päätöksen teossa historiaan, vahvistuu puolestaan eduskunnan parlamentaarinen rooli, ja voidaan odottaa, että esim. ulkoasianvaliokuntaan valikoituu edustajia hieman entistä tarkemmalla seulalla.
Kuvitus: Gary Cooper ja Shirley Temple neuvonpidossa.
1 kommentar:
Koko keskustelu presidentin valtaoikeuksista on mennyt siinä määrin naurettavaksi jankutukseksi siitä, mitä Haloselle pitäisi tehdä ja mitä mieltä kukin on Halosesta, että tuo komitea oikeastaan pitäisi lakkauttaa ja ottaa sinne uudet henkilöt keskustelemaan asiasta.
Minä en usko Suomen joutuvan kadotukseen, on presidentin valta mikä hyvänsä, mutta riskinhallintamielessä seremoniallinen presidentti on parempi, sillä presidentin erottaminen on käytännössä mahdotonta kun joku eduskunnan pienehkö puoluekin voi estää 5/6 enemmistön syntymisen.
Politiikka on muuttunut populistisemmaksi kaikkialla. Suomessa tullaan jälkijunassa ja presidentiksi ei automaattisesti vielä valita tuuheatukkaisinta kandidaattia, mutta sillä tiellä me olemme.
Viihteellistyvä ja henkilökeskeinen politiikka taas mahdollistaa sen, että presidentiksi nousee puolihullu tai jonkun asian fanaatikko. Jos hänellä on valtaa, hän voi kiertää ympäri maailmaa aiheuttamassa diplomaattisia ongelmia kuusi vuotta ilman, että kukaan voi tehdä mitään, sillä hänet luonut pikkupuolue kyllä pitää vallankahvasta kiinni kun kerran voi.
Jäätteenmäen kaatuminen, joka politiikan kulisseissa vaikuttavien tuttujen kuiskailujen perusteella johtui ennen kaikkea siitä, että hän oli kyvytön pääministeriksi, hoitui lopulta aika kivuttomasti heti kun ensimmäinen tekosyy tarjoutui ja näyteltiin pienimuotoinen näytelmä.
Tämä on taas juuri oikea tapa ja eduskunnan enemmistön pitää olla riittävä kippaamaan etulinjan suoritustason poliitikkoja syrjään.
Skicka en kommentar