Pakkokeinojen vesitys etenee

vihreiden oikeusministerin toimesta. Tästä olisi melkein jo aihetta laittaa härmävihreiden touhuista asiaa kansainvälisille vihreille foorumeille, esimerkiksi Europarlamenttiryhmälle. Maailmassa on vielä aidosti keskusteluareenoista, joissa vahvin argumentti voittaa.
Suomessa näin ei ole ollut enää pitkään, esimerkiksi LexNokia; Sumuvuorella ja Kasvilla oli vahvin argumentti mutta vihreiden opportunistisen valtaklikin sana painoi argumentteja enemmän: ilosta loistavin kasvoin he äänestivät yhden ehkä lätisen maailman sekavimmista lakiteksteistä läpi.
Nyt sitten STT raportoi, että viheliäisen oikeusministerin siunaama toimikunta, joka koostuu oikeusministeriön sekä sisäministeriön byrokraateista, vie eteenpäin lähdesuojan tukena olevien pakkokeinojen vesitysesitystä.
Lakiesityksen mukaan lähdesuoja voitaisiin esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä murtaa nykyistä helpommin jo kuulusteluissa - amiskan käynyt poliisi esittää sen vain opisto/amk-tasoille esimiehelleen, joka suorittaa juridisen harkinnan asiassa.
Journalistiikka on kuitenkin akateeminen ala ja kytkeytyy peruslaillisten kansalaisvapauksien turvaamiseen.
Esimeriksi korruption kitkeminen on täysin hyödytöntä näytöstoimintaa ilman toimivaa oppositiota ja vapaata mediaa. Sitä voi yrittää, kitkeä lahjontaa, ja on yritetty historiassa, mutta missään se ei ole onnistunut ilman todellista pelkoa häpeästä. ..tai.
Kiina tosin yrittää kuolemanrangaistusten avulla hävittää korruptiota. Pelote, jos se on riittävä, voi hillitä. Mutta tämä, ymmärrätte, sopii vain täydelliseen totalitarismiin. Oikeusvaltiossa journalismi tarvitsee monenlaista lähdesuojaa paljastaessaan yhteiskuntaa rämettävää toimintaa, mutta myös ammattitaitoa, jossa rapautuminen taas on ase virkavaltaisen vastapelurin kädessä. Nykymaailmassa olisi pikemminkin tarvetta lähdesuojan vahventamiselle entisestään.
On oltava tarkkana, kuin kuvan kaksikko.
Oikeusministeriö viljelee erillisiä lakihankkeita, joissa kuitenkin hahmottuu poliisivaltiolle tunnusomainen yhteinen linja: juridisten pakkokeinojen kuseminen viranomaisten sisäisiksi hallinnollisiksi ratkaisuiksi, tai ilmoituksiksi.
Kyseessä on yleismaailmallinen suuntaus, jonka läpiajo on kriittisesti huomioitu ultrakonservatiivien valta-ajan USA:ssa. Mutta näyttää, että meillä ollaan paavillisempia kuin paavi itse.
Aina kun murretaan jotain säädössuojaa, joka kuuluu oikeusvaltion laillisuusperustaan, kuten yksityisyyden suoja, tietosuoja, lähdesuoja ym. otetaan sivilisaatiossa askel taaksepäin.
Perustelut ovat poliisiylijohtajan polkkaamaa tasoa: ei kai kukaan nyt halua rikollisuutta tukea?!
Eikö? Monenlaista löytyy kotikasvatuksesta tiedostolataukseen, jotka ovat siinä rajoilla, onko järjestelmä itse vai sen kriminalisoimat uhrit oikeassa, vaiko molemmat metsässä?
Polkkaus muuten on paljastunut monen korkean päättäjän putkinäön ja ajattelun tason puolivillaisuuden. Päinvastaisiakin tapauksia on, onneksi.