Kun luostarilaitos menetti yhteiskunnallisen asemansa, katosi myös tähän elämänmuotoon liittyviä tunteita. Kun tietyt sanat ja niiden merkitykset katoavat suurilta massoilta ja valtaapitäviltä, myös niihin liittyvät tunteet häviävät, muotoilee akatemiaprofessori Simo Knuuttilan johtaman filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikkö hypoteesin, jonka pyrkii todentamaan /Yle. Jäljillä.Kyllähän (kirkollinen) materialismi melkoisessa suossa tarpoo, mutta samaa suota on näennäishenkisillä teosofisilla liikkeillä anturoiden alla.
Tietenkin tietoisuudessa on tapahtunut suuri muutos antiikin ajalta, ja viimeksi keskiajalta alkaen - se on todennettu myös aivoissa puolisuuden ja otsolohkon alueen muutoksina.
Mutta tämä teesi, että luostarilaitoksen mukana katosi jotain mitä erämaaisät vielä dokumentoivat, pitää tavallaan kutinsa. Universaalisuuden ikuinen idea, sellaisena kuin se elää elää esimerkiksi buddhanopissa, oli stoalaisuuden perusta; ja hieman säisemässä muodossa sama gnosis, joka ei ole vain tunne, vaan tietoisuuden tiedollinen tila, joka heijastuu tunteeseen, tavattiin Manilla, manikealaisilla.
Muuan manikealainen noviisi levitti kirkon piirissä ansiokkaasti disinformaatiota asioista, joita ei ymmärtänyt, eikä myöskään sublimoitunut, kuten kirjalliset tunnustuksena kertovat.
Mutta sitten tulivat kataarit, joiden epistemologian natsasi universaalisti.
Sitten klassinen ruusuristi, mystiskemiallisine häineen.
Opin ydin on ihmisminuuden uudelleenmuotoutuminen, jossa sielun kahleet murtaa sitä korkeampi veren impulssi. Tämä oli alku- ja varhaiskristityillä hyvin selvänä mielensä edessä; he saivat sen suuren imaginaation kastamalla - aidon apostolisen suksession myötäjäisenä.
Suuri väärin käsitys liittyy siihen, että karvalakkikristinuskon kulttien kaste olisi tämä universaalin tien vihkimys, jossa valmistelevan oppilaan tietoisuus kirkastuu järjellisesti näkeväksi; hän todella tajuaa universaalin opin ja tunnistaa sen muodot eri aikoina eri kulttuureissa.
On syytä huomauttaa, että ns. esoteerisella kirjatiedolla ei tee mitään ilman tätä ensimmäistä initiaatiota, vedellä kastamista. Tulella kastaminen on tien syvempi vaihe.
Kun taas zombikultit jotka kieltävät järjen olemuksen ja käytön eivät voi sitä kirkastaakaan; tapoineen he ovat jääneet ihmiskunnan järjellistä kehitystä edeltävälle ajalle. Heidän mentaalinen auransa näyttää uskomattoman rumalta, hylätyltä, kun uskoa vielä mitataan sillä, miten paksua äkkikreationistista pajunköyttä asianomainen nielee vakavalla naamalla - siinä hän hylkää järkensä valon.
Näin voidaan hyvällä syyllä sanoa, että luostareihin jäi paljon, mitä ei pian enää seuraavina vuosisatoina yleisesti ymmärretty alkuunkaan. Ja toisaalta taas luostareissa saattaa vielä yhäkin elää syvän inhimillisen viisauden ja henkisen näkökyvyn lahjan omaavia munkkeja (vert. esim. [kuvan] Skeemaigumeni Johannes (1874-1958) - Valamon vanhuksen kirjeitä, 1992.). Heillä oli vielä Venäjällä kykyjä parantaa ja sosiaalisesti ohjata ihmisiä, kun muuta apua ei ollut saatavilla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar