
Ja periaate, jota tukevat välkky vasemmisto, mm. Tuomioja, Alho sekä toisaalta sivistysporvarit Stubb ym., korostaa parlamentarismin merkitystä päätöksenteosta, kun ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmän päällä on vielä painolasti, jonka historialliset syyt ovat poistuneet.
siis ei presidentti mutta ei myöskään pääministeri voisi olla jatkossa yksinvaltias.
Tämän hienohipiäisyyden takia nyt tärkeä Toffen & co sortteeraama perustuslaillinen uudistus taas siirtyy jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, vaikka kokoomus, jota tuossa syntipukkina pidetään, olisi valmis ampumaan omaan jalkaansa - edessään suorastaan ainutlaatuiselta näyttävä mahdollisuus saada läpi vanha mallinen vahva pressa.
Tämä on tämän nykypressan kanssa kuin suoraan työnhakijan aapisesta: Hakijan on aistittava haastattelijan mahdollinen herkkähipiäisyys, jotta arvostelu ei käänny hakijaa vastaan /TalSa.
Perustuslaillisesta ulkopoliittisen vallan parlamentasoinnista haastajan on aistittava vallankahvassa istujan mahdollinen herkkähipiäisyys, jotta arvostelu ei käänny haastajaa vastaan (ja tulekin moukarina takaisin).
Taitaa olla suht´ mahdoton yhtälö. Mutta olisi hyvä kyllä välttää jatkossa Irakgaten, eli Washington-asiakirjojen vuotosotkun, mutta myös salaa sumplitun NATO Response Force, NRF -sopimuksen kaltaiset silmille tulleet yllärit.
Kun siirretään yksinvaltaisuus ulkopoliittisessa päätöksen teossa historiaan, vahvistuu puolestaan eduskunnan parlamentaarinen rooli, ja voidaan odottaa, että esim. ulkoasianvaliokuntaan valikoituu edustajia hieman entistä tarkemmalla seulalla.
Kuvitus: Gary Cooper ja Shirley Temple neuvonpidossa.