Mietin tuossa merkittävimpiä musiikkielämyksiä, kyllä ne ovat tuolta jazzin (mm. Wayne Shorter, Rahsaan Roland Kirk) ja klassisen puolelta, tai sitten rajoilta, tyyliä Steely Dan.Yksi oli nykyisin progressive rockin genreen laskettava Man. Terry Williams oli rummuissa, ja on taas näemmä palannut pallille. mutta keskeistä bändissä ovat laulavat kitaristit Micky Jones ja Deke Leonard. Jälkimmäinen on myös kirjoittaja ja nykyisin eräänlainen päivystävä tv-kommentoija. Kirjat ovat kovia, otsikkoa (ja sen jälkiriviä) myöten:
Maybe I Should’ve Stayed in Bed? The Flip Side Of The Rock'n'Roll Dream by Roger Deke Leonard. Voin paljastaa, että Deke tietää mistä puhuu.
Brittiläinen hippibändi joka haaveili bluesin syntysijoista: I've never been in Tennessee, but so I gonna go, silti se oli jotain järisyttävää nähtävää 18-vuotiaalle, täällä. Yleensä bändit tuleva tänne eläkeläiskiertueillaan, monet useaan kertaan, kuten nyt Deep Purlple, tai Uriah Heep eri osissaan. Voimainsa päiviä kiersivät peräpohjolan kaukaa, mutta oli poikkeuksia. Man mutta myös vielä Kevin Coyne oli palava pensas täällä käydessään. Mieleenjäävä oli myös 1970-luvun John Miles Finlandia-talolla - musiikin puhuttelu. Kollektiivinen kokemus.
Post scriptum.
Nyt soi Jean Sibelius - Viulukonsertto op. 47 d-molli.
Pitkään klassisella on menty, eilen kuuntelin livenä Olli Mustonen solistina Frédéric Chopinin Pianokonsertto nro 2 e-molli.
Suuri teos, suuri tulkitsija.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar