Parta-Kalle näki tämän järjestelmän läpi, ja tajusi eri mahdollisuuksia horjuttaa sitä. Keskeisissä operatiivisissa asemista siinä ovat murhaamis- ja kusetusinstituutiot.Myöhempi Marx teki kehänmuotoisen liikkeen tultuaan tietoseksi, miten syvällä militarismin ja kirkollisen kusetuksen juuret ovat läntisissä yhteiskunnissa - hän epäili, että vaikka suuri vallankumous olisikin, ja on mahdollinen, ihminen ei vielä nykyisessä minänsä kehitysvaiheessa ole valmis ohittamaan sortojärjestelmiä ja vapautumaan niiden oopiumista (hän todella käytti tuota sanaa), vaan jää vangiksi niin kauan että kulkee yksilönä (rikkaan) minätietoisuuden tien. Ei tätä nyt aivan suoraankaan sanota, joten tulkinnat ovat mahdollisia tietyllä vaihteluvälillä.
Vaikka juuri siksi, selvästi tästä syystä Marxin myöhäistuotannossa yhä vähemmän, ja entistä harvemmin puhuttiin vallankumouksesta.
Muitakin solidaarisia, virtauksiltaan horisontaalisia malleja kehitettiin, esimerkiksi Rudolf Steinerin yhteiskunnallinen kolmijäsenyys, joka esiteltiin v. 1919 teoksessa Yhteiskunnallisen kysymyksen ydinkohtia: samoin tämä teos näki, että unessa elävä ihmismassa toiminnallaan ylläpitää yhteiskunnallisen elimistön nykyistä sairautta.
Uudessa mallissa kulttuurielämässä korostuu yksilön vapaus (mitä bolsevikit eivät hyvällä katsoneet), talouselämässä yhdenvertaisuus = yhteisvastuu + solidaarisuus sekä oikeus- ja valtioelämässä tasa-arvo.
Tässäkin muuten suom. painos panos, 1975, loppu, (tekijänoikeudenhaltijan keskittyessä roskan julkaisuun).
Esimerkiksi slummiutunutta lähiötä on pidetty seurauksena taloudellisten ja poliittisten voimavirtojen vääränlaisesta, vertikaalisesta yhteensekoittumisesta. Jos kulttuuri-, talous- ja sosiaalisen elämän muodostavat yhteiskunnassa mahdollisimman itsenäiset toimialat, rakennemuutos on mahdollinen. Mutta "On nähtävä oleellinen ero ihmisten suhteissa silloin, kun toinen valmistaa toiselle tavaroita, ja silloin, kun he ovat oikeussuhteessa keskenään."
Steinerin mukaan, jos oikeusvaltio itse harjoittaa taloudellista toimintaa, se menettää kykynsä säädellä ihmisten oikeuselämää, sillä sen toimenpiteet ja laitokset palvelevat välttämättä tuotannon tarpeita, ja näin syrjäytyvät ne virikkeet, joista varsinaisen oikeuselämän tulisi kehkeytyä. Kun joku ostamalla hankkii maata, on tätä pidettävä maan vaihtamisena tavaroihin, joihin vastineena on maksettu rahasumma. Maa ei talouselämässä toimi tavaran tavoin. Se vaikuttaa yhteiskunnassa vain sen oikeuden nojalla, mikä ihmisellä on sen käyttöön. ja tässä kontribuutio ajallemme: niin pian kuin tavaroita vaihdetaan oikeuksiin, kajotaan itse oikeussuhteeseen.
Vaihtamalla oikeus tavaraan oikeudesta itsestään tehdään tavara (Steiner 1975, 36-38).
Jos ihmisen on mahdotonta muuttaa kantaansa, ja jos hänellä on jollakin elämän alalla vaikutusvaltaa, silloin hän toiminnallaan ylläpitää yhteiskunnallisen elimistön nykyistä sairautta (Ibid, 40).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar