Yhden ihmisen maailman voi aina pelastaa

Oikeudeton työvoima ja liian tiukat lupakäytännöt tuottavat paperittomia siirtolaisia, kuten monin paikoin Euroopassa on käynyt. Ainoita voittajia ovat riistotyötä teettävät työnantajat. Siksi on tärkeää, että kaikilla Suomessa oleskelevilla on oikeus tehdä työtä, viettää perhe-elämää ja oppia kieltä, Uljas vaatii.
Tamperelainen aikuiskasvatuksen professori (Joensuun yliopiston aikuiskasvatuksen professorina vuosina 2004-2006) Juha Suoranta [ajatuksia alalta] julkaisi talvella Piilottajan päiväkirjan omakohtaisista kokemuksista maahanmuuttajan piilottelussa. Suoranta kertoo Uljaassa lähteneensä kirjassaan liikkeelle auttamisen tematiikasta: Jos olisin itse kusessa, niin toki toivoisin, että minua autetaan.
Piilottajan päiväkirjassa Suoranta kertoo kohtaamisestaan suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kanssa: moraalista, toivosta, voitoista ja tappioista nyky-Suomessa. Kritiikillä on kärki, Aikalainen: Myönteisiä mainesanoja eivät kirjassa saa suomalaisen yhteiskunnan peruspilarit kuten viranomaiset, kirkko ja yliopisto.
Keväällä 2009 erikoinen sattuma muutti Ashraf Sahilin elämän. Nuori afganistanilaismies odotti turkulaisessa vastaanottokeskuksessa käännytystä, kun verkossa kiireellinen avunpyyntö saavutti tamperelaisen professorin: voisiko joku auttaa Ashrafia?
Suoranta tarjosi turvapaikan ventovieraalle, vieraassa tilanteessa olevalle hepulle.
Suoranta valitti miehen saamasta virheellisestä käännytyspäätöksestä hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen. Nyt mies opiskelee ja odottaa Suomessa turvapaikkahakemuksensa käsittelyä.

"Eräs tamperelainen professori oli kuullut tapauksestani, otti minuun yhteyttä ja majoitti minut isänsä asuntoon. Hän on todella hyväsydäminen ja rehellinen ihminen, joka on auttanut minua paljon, muun muassa saamaan opiskelupaikan ammattikoulusta. Olen taitava tietokoneiden kanssa, haluan opiskella lisää IT-alaa ja tehdä työtä median parissa, esimerkiksi elokuvia. Ehkä sillä tavalla voisin tehdä jotain myös Afganistanin hyväksi."

Shakiba Adil Muuttoliikkeessä-hankkeen sivuilla (kuvasiteerauksen lähde).

Suorannan mukaan maahanmuuttoviraston toiminnassa ei näyttäsi olevan juuri minkäänlaista linjaa. Käännytyspäätökset ja niiden perustelut vaihtelevat. Se premissi oli vain piilossa, ja se onkin ihmeellisin yhdenvertaisuuden logiikka, mitä ikinä olen kuullut; tuli maahanmuuttoviraston johtajan suusta suorassa Ylen A-tuubi-keskusteluohjelmassa. Se meni näin, jos lakiin sisältyvä epäkohta tai muu epäoikeudenmukaisiksi koettavia ratkaisuja tuottava tulkinta oikaistaan, se kohtelee epätasa-arvoisesti huonolaatuisesta laista kärsiminään joutuneista, joten yhdenvertaisuuden nimissä vääryyden täytyy saada jatkua.
Keskustelusta välittyy hyvin palon latautunutta vihan ja vihanlietsontaa. Vihapuheissa suojellaan jotain "kuttuuria" pelottavilta muukalailta, ja heidän vaikutuksiltaan, mutta itse näen ja aistin kansallisromantiikkaa myöten siinä vain viimeisiä jäämiä natsismista.
Tämä tuo mieleen Sir Winston Churchillin sanat:

Tapa, jolla yhteiskunta rikoslakia käyttää, on varmin merkki tuon yhteiskunnan sivistystasosta. [..] Näytä minulle maasi vankilat, niin kerron kaiken mitä sinun olisi maastasi hyvä tietää.
Laista ja rangaistuksista voi olla jotain apua mutta ei riittävää hyötyä, sillä ne eivät saa aikaan asennemuutosta.

Lait eivät saa aikaan asennemuutosta, korosti psykologi Daryl J. Bemin, esimerkiksi juuri rasistiset asenteet lievenevät tai poistuvat siten, että hakeudumme tietoisesti tekemisiin vierasmaalaisten kanssa. [Kats. Bem, 1970, Beliefs, attitudes and human affairs, s. 50-54).

Henkilökohtaisesti tunnen myös näitä asioita: bodhisattvan 37 harjoituksesta säe 20 sanoo:
Kun sisäinen vihollinen, oma viha, jää hillitsemättä, niin yritys nujertaa ulkoiset viholliset synnyttää vain lisää vihollisia. Sen tähden oman mielenvirran tyynnyttäminen rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon voimilla on bodhisattvan harjoitus.
Bodhisattvan on välttämätöntä hallita omaa mieltään. Tämä tyynnyttää kaikki ulkoiset häiriötekijät. Ajattelemme helposti, että meillä on ulkoisia vihollisia, mutta tämä ei ole totta. Ne ovat sisäisiä, vaikka kuulostaa länsimaiselle ajattelulle kuin vieraalta.
Lopulta viholliset ja henkilöityneet vihollisuudet ovat oman mielemme tuottamia kummajaisia. Ainut toimiva tapa hävittää tämä vihollinen on hävittää viha, jonka juuret ovat egon järjestelmässä. Tämä kaksoisolento, oma minämme on todellinen vihollisemme.
Kun viha, sisäinen vihollisemme on poistettu, myös ulkoiset viholliset häviävät. Yksi merkillinen buddhalaisuudessa, tässä sen korkeimmassa harjoitustiessä osoitettu kausaalisuus, joka muiden syys-yhteyksien tavoin on testattavissa.
B:n polku on täysin päinvastainen kuin toiminta fasistisessa orientaatiossa: se keskittyy oman inhimillistymisen asemesta ulkoisten vihollisten tuhoamiseen.
Väärä ulkoisen vihollisen käsite jää ilman ravintoa, jos kehittämme rakkautta ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan. Bodhisattvalla on kyky mielen hallinnan avulla muuttaa viholliset ystäviksi. Kaiken, minkä mieli on luonut, voi pysäyttää tai estää mielen hallinnan avulla.

Alla: Jin Gwang-gyo's 'Beautiful Sunday' at the Park Inferno. (ei Ki-duk-leffa)