"Kyllä sen huomasi, että Suomi on aika kaukana Euroopan ydinkeskustasta."Tällaista Jyrki Katainen, kok, hoksi automatkan jälkeen.
Arvasin - jotain tällaista sieltä tulee. Jokaisen broilerin tulisi vaihtaa vapaalle, viikko pari ja hypätä rattiin, huristella euraasian laatan ääriin. Ja takas.
Toisin ensimmäisten reissujen kerran jälkeen pituusvaikutelma lyhenee, kun tuntee hiukan jo tienoota. Mutta se on toinen asia.
Tai ei ole, Suomen suhde muuhun maailmaan, se ei saa olla vääristynyt jos asialle kerran voi jotain tehdä.
Sinänsä monilta osin epäilyttävän romaanin kirjoittaneen Vilho Tahvanaisen arkisto ei ole yhtä paha. Se käsittää Vilhon Mannerheimin S-32-kansion sähkeistä ja raporteista tekemät kopiot, jonka Erkki Hautamäki kävi läpi kronologisessa järjestyksessä.
Näiden asiakirjojen rinnalle Hautamäki keräsi lisätietoa, kuten kertoi "maailmankirjallisuudesta", mutta myös itse matkaamalla arkistojen ja tietolähteiden luo. Häneltäkin vain puuttuu akateeminen orientaatio, ja teos ei kerro metodeista, ja miten se validioidaan, eli analyyttisten koosteiden ja johtopäätösten validius voidaan todentaa.
Mukana on tavaraa johon ammattihistorioitsija pitäisi jo ekaluvulla kysymysmerkkejä ja huomioita marginaalin täyteen tyyliin kuin Einsteinin kappale The Secret Doctrinesta. (Sillä vain kyseenalaistamalla ymmärrys kehittyy, Rudolf Steiner).
Sitten taas välillä Hautamäkikin on on selvää pläkkiä kuin Kalpan peli tällä kaudella SM-liigassa. Yhdessä ottelussa täydellisen totaalisesta E-junioritasoisesta hapuilusta kiekon kanssa huippusuorituksiin. Ei yllätys, että mestaruustie katkeaa, mutta pidin myös mahdollisena pelikontrollin kehittymistä - samalla niin lähellä mutta kaukana.
Kauden kaksi hattutemppua tehnyt kapteeni Sami Kapanen huuli pyöreänä HPK-sarjan jälkeen Urholla puhui puolestaan.
Claude Monet - Cliff Walls at Pourville - v. 1882.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar