vain n. 79 000 kilometrin päässä maasta. Maailmankaikkeus on täynnä älyä ja järkeä, ymmärrystä - ja niiden hierarkioita - niin korkeaa ettemme voi sitä vielä juurikaan käsittää.Katselin viime yönä öistä taivasta, se oli harvinaisen kirkas, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kuin sinä maaliskuisena iltana, v. 2005, kun jättimäinen cleaner lipui tästä yli - kymmenet ihmiset näkivät sen, osa koska tunsi vaistomaisen tarpeen mennä ikkunaan, tai kuten muuan virkamies, ottaapa vielä käteen kiikarit.
Tämä uforaportti on yli vakuuttavammista todistuksista, että kaikkea ei ole selitetty.
Nimeltä mainitsemattomassa kolmikirjaimisessa organisaatiossa työskentelevä kaverini sanoi että myös siellä sisällä toimii oma ufotutkimusyksikkönsä, vaikka se julkisesti kielletään, ja siellähän toimii para-alueen laboratorion, vaikka sekin väitetään ajetun alas jo Reaganin kaudella.
Haavoituttuaan kriisialueella upseerituttavani sielullista traumatisoitumista tutkittiin siellä mekaniikaltaan sen kuuloisella laitteella, jota ei varmuudella ole siviilipuolella käytössä.
Nääs liippaa akateemista alaani.
Uskonnon, läntisen valtauskonnon ja islamin kaikki käsitykset universumista ovat yhä keskiajalta, vaikka niitä onkin päivitetty yhteen - pakon edessä - ulkoisen luonnontieteen ja kosmologian matemaattisten havaintojen kanssa.
Tosi asiallisesti maailmankaikkeuden sfäärit soivat kirkkomusiikissa, sen taajuuksissa rakenteissa jotka heijastavat makrokosmosta, ja juuri siksi sävelelämys muodostuu, se resonoi ihmisessä toimivan mikrokosmisen järjestelmän vastaavuuden kanssa.
Tasavireinen pianosävelasteikko jo heikensi voimakkaasti musiikin meditatiivista voimaa, mutta viimeistään CD:n 16-bittinen toistoympäristö ja sen vaatimaton näytteenottotaajuus (44.1kHz) teki selvää elämyksellisyydestä;
yliäänitaajuuden yksinkertaisesti leikkautuivat kokonaan pois signaalihäviön mukana.Olen muuten hiljan miettinyt, mikähän olisi digitalisoinnissa totaalisimmin pilattu analogimaster, oliko se texasilaisen Stevie Ray Vaughanin Texas Flood, 1983, (vertaa kutistuminen esim. stygessä Dirty Pool),
vai olisikohan se Van der Graaf Generatorin Pawn Hearts, 1971, joka ei tunnu missään LP-originaaliin verrattuna.
Ja tähän ainakin lukija voinet kommenttina kertoa oman pilattu-suosikkisi(?)
Kuva: Nasa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar