Tämä olisi se kuljettava tie

Tsiikasin juuri perjantaina tuota Ylen puoluekannatusmittaria. Vain 3 v. jako puhuu omaa kieltään. Liike joka loi Forssan ohjelman pohjalta kansalaisten yhdenvertaisuuteen pohjaavan sosiaali- ja sivistysvaltion, on kusessa. Mielestäni tulisikin lähteä etsimään sen paperin pohjalta, harvoista toteutumattomista mutta ei vähäisimmistä ohjelmakohdista, analyysiä, mitä jäi tekemättä ja miksi? mitä siitä taas seurasi.
Johtopäätösten aika tulee, kun faktat on esitelty - ja käsitelty koko yli 100 vuoden jakson aatteellinen sekularisaatio.
Vasemmistopuolueiden kannatus oli huipussaan vuoden 1966 eduskuntavaaleissa, 51 prosenttia. Nyt edellisissä eduskuntavaaleissa 2007 kannatus oli enää jotain 30 prosenttia, ja seuraavissa eduskuntavaaleissa ellei ihmeitä tapahdu 25-27-prosenttia, sillä kuten kepun Timo Laaninen sanoi, vasureilla ei ole tarjolla edes pragmaattisessa mielessä uskottavaa puheenjohtajaa valtioneuvostoon.
Pragmatismista ei muutenkaan ole vasemmistolle vetoapua, Eki tietää:

Meidän pitää myöntää, että asema on heikentynyt. Tuloerojen kasvu alkoi meidän hallituskaudellamme v. 1995–2003.

Ja sittemmin vasemmistopuolueet ovat menneet metsään äänestäjien kosiskelussa. Selkeän vaihtoehdon puuttuessa vasemmisto hiipuu. Pekka Haavisto olisi mielestäni hyvä yhteisehdokas molemmille vasemmistopuolueille, joiden edes erillään oloa ja eloa ei voi selittää millään toimivalla perustalla.
Ongelmien väheksyntä (ja vanhojen ansioiden hehkutus) tai keskustelun hyssyttely olisi nyt vihonviimeinen vaihtoehto, mutta mä luulen sitä yritetään.

ps.
Nationalismi, populismi ja rasismi nostavat päätään. Vaaleissa kuin vaaleissa ja maassa kuin maassa äärioikeisto ja nationalismi nostavat päätään. Vasemmiston ja maltillisten konservatiivien on aika huolestua. Poliittisen järjestelmän toimivuus on tulevien vuosien kenties ykköshuoli, tuumii Lissu.

ps2.
”Enemmän Eurooppaa” -tunnuslause itsessään jo henkii jotain merkillistä konnotaatiota: tämä auringonlaskunorganisaatio ei ole iskussa. No, aluksi noin seuraavat 1000 v. tulemme näkemään kehitystä, jossa Venäjä nousee, ja Eurooppaa degeneroituu - sillä ei ole voimaa löytää omasta historiastaan inspiroivaa elämänvoimaa, joka henkistäisi materialismin jäykistämän kulttuurinsa.

Ps3.
Politiikantutkija Rauli Mickelsson huomaa (Sosialidemokraattien kertomukset, 2002) että SDP:n piirissä kertomus sosiaalidemokraattisen "liikkeen jatkuvasta etenemisestä" oli selvästi hiipumassa jo 1980-luvulla.

Lineaarista edistyskertomusta jatkuvuuskertomuksena näkyi yhä harvemmin puolueen julkaisuissa, viimeisten kertomusten ollessa puolueen jäsenlehdissä 1980-luvun puolivälissä. Tällöin tyypillinen kertomus korosti tavoitteiden jo lähes toteutuneen. Tämä projekti on jo lähes valmis -kertomuksen mukaan sosialidemokraatit ovat toteuttaneet uudistustavoitteistaan lähes kaikki, ainoastaan taloudellinen demokratia on saavuttamatta.

Tämähän on kuvaavaa. Entä missä häämöttää loppu kirkollisten, järkeä nolaavien oppien pakkosyötölle kouluissa? missä raittiusaate?
Forssan ohjelma oli asettanut asialistalle tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestelmän muuttamisen, puheenvuoroissa jopa keskeisimpänä kysymyksenä.
Taas vuonna 1999 toistettiin sitä, että liikkeen tavoitteet olikin jo toteutettu, voisiko sanoa, sillä aivan pienen-pienellä reunahuomautuksella, että kaikkein keskeisin Forssan paperin kohdista oli yhä saavuttamatta, ja lähinnä kolisi luurankona kaapissa. Tästä olisi pitänyt keskustella perusteellisesti, mitä hylätään/muutetaan, miten ja miksi?
Jos taas ei ole mitään tehtävää, muuta kuin puolivillainen pragmatismi, eikö ohjelma silloin voisi keskityttyä esim. zompi-instituutioiden saattohoitoon, itsensä ja muiden?
Viimeisin veto on SDP:n johtokaksikon (tosi asiassa kalliin viestintätoimiston) lanseeraama unelmahöttö (termi Ekin), jonka olisi määrä paikata aatevajetta, vaikka tämän puppugeneraattorin ilosanoma - ainakin puoluesihteerin suussa - lyö korvalle filosofista logiikkaa että roikaa. Tuon haahuilun he puoluejohdossa uskovat toimivan jonkin uuden Forssan, ohjelma 2. moottorina.
Silloinkohan tuo oikeasti koetellaan.

Siteeraukset (tekijänoikeuslaki 22§): Itä-Savo: SDP:n Erkki Tuomiojaja Vasemmistoliiton Martti Korhonen.
Alla: SDP ja syyskuu 1975. Ulf Sundqvist, Rafael Paasio, Kalevi Sorsa, HS:n kuva-arkisto,