
Koko idea perustuu siihen, että kuluttajien huomio kiinnittyy enemmän bonusprosentteihin ja vastaavasti vähemmän yksittäisistä tuotteista perittyihin hintoihin. Aivan yksinkertaista. Ja kortteja täytyy olla lompakko täynnä, että niistä on sopivan tullen jotakin hyötyä, vert. sisäänheittoalennukset, ja onkin hintahyötyä (esimerkiksi minulla joka nautin tavan virvokkeita tuossa Ääs-ryhmän pubissa).
Mikään ei myöskään ole turvassa. Jos profiilit avataan - kauppa sellaista keksii, kanta paljastaa ihmisen koko elämänkirjon.
Hyvä jos ei ole mitään salattavaa (esim. kotikasvatuksen paljastavaa roinaa) sillä kuten tiedetään, luottamuksellisimpaankaan käyttöön, kuten passiin kerätyt spesifit tunnistetiedot, eivät oikeasti ole turvassa ja luottamuksellisia, vaan niiden päällä leijuu murtamisen varjo.
Saati sitten jotkut kupan laatimat yksityiset profiloinnit; pieni pakkokeinon käytön alentamisen muutos avaa myös ne viranomaiskäyttöön.
Vuoden 2010 vuosikirjassaan Kilpailuvirasto pohtii, että pahimmillaan kauppa voi hinnoitella kanta-asiakasalennukset tuotteisiinsa jo valmiiksi. Näinhän myös tehdään.
Bonuksettomia perushintoja taas nostetaan, että kanta-asiakkaan saama alennus näyttäisi mahdollisimman suurelta - alkuperäistä hintatasoa hämärtävällä tavalla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar