Tuttujen rauhoittavien aineiden lisäksi väärinkäyttäjät ovat löytäneet myös uusia huumaavia lääkkeitä. Näitä ovat eritoten kodeiini sekä adhd-oireyhtymän hoidossa käytetyt stimulanttilääkkeet, kertoo Karjalainen.Kyllähän näitä sekakäyttäjä-resupekkoja näkyy katukuvassakin yhä lisääntyvässä määrin. Muuten: tavan opiskelijoillekin tuo Pohjois-Karjalan kaikin tavoin lattea pääkaupunki on kova paikka, ja päihteiden vetäminen - varsinkin talvisaikaan - saattaa olla omaa luokkaansa, monet kertovat.
Vertailevaa tutkimusta asiasta ei ole, ja tuskin koskaan tuleekaan.Kuopiokin on aika hyvä: muutama vuosi sitten yliopitosairaalan parkkipaikalla ryöstettiin hoitsu, ja tungettiin elokuvatyyliin auton takapaksiin. Kun huumereseptejä ei irronnut viralliselta järjestelmältä, suuntasi kaksikko (tais oli juuri se yksi vikkelä group: toinen pieni ja sutki, toinen tanakka ja lihaksikas mutta sieluton) vapaille markkinoille hankkimaan tarvitsemansa.
Ovatten myös aika sukkelia liikkumaan Itä-Suomessa.
Kysymys, miksi perustasolla tarvitaan eskapistisia stimulantteja, jää selvittämättä "liian kaukaisena". Tosi asiassa kulttuurimme on niin tehokkaasti kapseloinut - kiivasti sitä ainakin yrittänyt - koko fenomenologisen todellisuuden alueen sisäisessä transendentissa, että uskoo itsekin ettei sitä ole.
Mutta kuten Bernard Lievegoed totesi (kats. Ihminen kynnyksellä, 1988), kovinkin kivimuuri tulee fuskaamaan transsendentin tietoisuuden ulottovuuksia minään ja mieleen.
Mielensä kautta ihminen keikkuu sillan tapaisessa asemassa. Jos emme tunne, mihin silta johtaa, emme voi ymmärtää myöskään, mitä ja miksi toinen pää lähettää yli sillan.
Kuvat: Joensuu 1940-luvulla, alla siteeraus by Petra Hollmérus.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar