
Kuuntele also: Antonio Vivaldin Viulukonsertto d-molli op. 8 no 7 RV 242 soi kuin syksy.
Yksi hirveimmistä digitalisoitaessa tuhotuista mastereista - tästähän olen julistanut pienen tämäkö paskin? -kilpailun - eittämättä on Strawbsin Hero And Heroine, 1974.
Dave Cousinsin ääni avaa Syksyn tavalla, jonka tummat ja romanttiset nyanssit ovat tavallisen kuuloalueen ulkopuolella johtosävelen ylä-äänisarjoissa. Mutta koska ne ovat resonoivia äänikerrannaisia vuorovaikutuksessa alempitajuisten rekiterien kanssa, näytteenotossa ja sananpituudessa tämän osan pois leikkaaminen on hirvittävä surkastinen teko. Analogiseen, tuhtiin lp-versioon verrattuna CD on noin puolet, ja näin selkäpiin karmivuus tipotiessään.
Hero and heroin (sekä mm. Chosts) muuten ehkä ovat merkittävin klassisten teemoja ja rockin synteesi, toimiva, verrattuna esimerkiksi Moody Bluesin ja BJH:n malleihin, joissa nämä paisuttelut jousiorkalla yleensä kirjoitettiin (ellei peräti kapseloitiin) erikseen rock-taustaisesta menosta.
Sanon vielä: Janne Mertanen, piano, Frédéric Chopinin Nokturno Des-duuri op. 27/2. Se soi sielussa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar