uuden kosmisen yhteyden nimi.The Chymical Wedding of Christian Rosenkreutz - Chymische Hochzeit Christiani Rosencreutz anno, 1459 was edited in 1616 in Strasbourg (annexed by France in 1681), and its anonymous authorship is attributed to Johann Valentin Andreae on ulkoisesti jäänyt vaille sen suurempaa ymmärrystä, mutta siinä ihmisen hengessä vaihtuu prinsiippi.
Lienee muodikasta ja kenties mediaseksikästäkin puhua nyt vanhasta liitosta, mutta yleensä sen jättäminen on vielä kaukana ihmiskunnan tulevaisuudessa, vaikka tuo keskiaikainen asiakirja prosessin raflaavin ottein esiin jo vetikin.
Toiset kokevat tekstissä kuvattujen magneettisten myrskyjen voiman ja ovat siten vastaanottaneet sisäisen kutsun.Toiset ovat saaneet ulkoisen kutsun, joka sekin merkitsee yhteyttä, lisää Jan van Rijckenborgh. Hän huomauttaa kirjassaan Alchemical Wedding, että kysymyksessä on magneettinen myrsky.
Hän muistuttaa, että jokainen meistä elää magneettikentästä, astraalisesta voimasta. Ja tuossa avatussa ruusuristiläis-mysteeriossa kuvailtu myrsky tarkoittaa yhteyttä toiseen, (uuden liiton) magneettikenttään, jonka säteilyt ovat täysin vastakkaiset tavanomaisen luonnon säteilyille, niiden vaikutuspiiriin tulemista. Tämä on tietenkin tärkeä, usein hyvin ahdistavakin kokemus [luopumisen tuska, lat. huom.].
Vastaanotamme toisen magneettikentän säteilyjä sydämellämme. Ne värähtelevät ja virtaavat olemuksemme läpi voimalla, joka poikkeuksetta vastaa veremme ja tarkoitusperiemme puhtautta. Tapahtuma ei ole ainutkertainen vaan toistuu monta kertaa, mikä käy ilmi myös Christian Rosenkreutzin kertomuksesta.
Taistelu magneettisen myrkyn noustua on allegorinen, ja siksi tavataan useissa lähteissä. Sen verran vielä, että Kalevala on jäänne korkeasta mysteeriosta, ja sen kertomuksen (16 -17. runo) vene joka veistettiin sanoin ilman lastuja ja kirvestä on sama kuin tämä ruusuristimysteerion veren impulssi. Se että veren kaksisuuntainen välittäjämerkitys ruumiin fysiikan sekä hengenolemuksen välillä, on sekin hämärtynyt kokonaisuuden ja kausaalisuuksien ymmärtämisen kyvyn kustannuksella.Dynaamisen tietoisuuden hiipuessa, kertoo kulttuuristamme, sen lähes patologisesta atomistisuudesta, jossa yritetään todistaa erillisten pikkuosien kautta yhtä suuria osakokonaisuuksia.
Periaatteessahan samat allegoriset imaginaatiot ovat toimineet raappaparien vihkimysmysteerioissa mutteivat he enää ymmärrä ainakaan sisäistä kontekstia, se on (heille) kuollut, mutta myös kirkon dogmien todellinen autenttinen alkuperä voidaan johtaa järjelliseen, kokemuspohjaiseen ontologiaan ja mysteerio-oppiin.
Kirkko itse on esimerkki, mitä tapahtuu, kun siat saavat lääväänsä helmiä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar