Martti Ahtisaari on harvinaisuus politiikassa, ja elämässä: henkilö joka on yhtä kyvykäs kuin vaatimaton, luonnehtii Britannian entinen, surullisen kuuluisa pääministeri Tony Blair muistelmissaan suomen ex- Suomen presidenttiä.Mara on Blairin mielestä vieläpä erittäin vaatimaton mies.
Hänessä, Marassa, saattaa olla luontaisia taipumuksia - tästä on puhuttu, vakuuttaa ihmiset persoonastaan ja rauhantahdostaan.
Muistan eritoten kesäkuisen illan Puolan suurlähetystön pihalla joskus, se oli v. 2005. Kuuntelin, kun Mika Railo ja Heidi Hautala ylistivät miehen lähes maagisiksi siinä kuvattuja neuvottelijan kykyjä.
Hän epäonnistui Suomen presidenttinä.
Olen ajatellut miksi, ja se syy lienee se että hän ei ollut länsikriittinen kuten Suomen presidentit ovat Markista alkaen olleet. Eritoten Paasikivi ja Manu, joka jokus siteerasikin tässä asiayhteydessä edellistä.
Mara sen sijaan kävi antamassa Indonesian Suhartolle minksun heti kansanmurhan päälle: vasemmistoon kohdistuneet hirmuteot eivät olleet enään salaisuus.
Myöskään ennen, itsenäisyyden alkutaipaleella, ei ollut monta Suomen linjan vastaista pressaa, ehkä Reissu-Lassi (Lauri Kristian Relander [1883-1942]), joka rinnastuukin Maraan heikkona pressana. Ja siitä yhdestä sotasyyllisyystuomitusta mä en tiedä, se oli kai sekä lintu että kala.
En usko tulevaisuuteenkaan, että joku kritiikitön natottaja voisi mentyä tuolla paikalla. Hän joutuu epäsuosioon toivon mukaan jo kampanjan aikana, eikä yritä ajaa sammutetuin lyhdyin linnaan.
Toivon laadukkaita ehdokkaita, kepulla on Olli Rehn, vihreillä Pekka Haavisto, jolla on näyttävä ehdotus uudesta puolustusdoktriinista. Tämä ulostulo poikkeaa selvästi puolueiden vaalin alla jauhamasta miljardipuurosta, jolla kosiskellaan sekä eläkeläisiä että lapsiperheitä.
Kuva: ståalainen keisari Marcus Aurelius, Rooma.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar