Enkä tiedä, hyvä vai paha, pitävät nuo lehdet ajantasalla melkeinpä tahtomatta. Iso uutinen savolaismaisemassa.
Elämä on, niilläkin jotka elävät sitä toisten kautta.
Åbo Akademin professori Alf Rehnin, 38, muuten puhuu asiaa, miksi älykkö lukee Seiskaa (tai siteerauksia siitä, mikä on sama asia) .
Rehn arvioi uudessa Cityssä että viihdefiguurit kertovat meille paljon itsestämme. Ne kertovat siitä, että tarvitsemme vielä narreja. Oikeasti ketään ei kiinnosta tangokuninkaalliset. He laulavat kivasti ja ovat söpöjä, mutta heissä ei ole sisältöä.
Sen sijaan Johanna Tukiainen, joka ei osaa laulaa eikä näytellä, sisältää huomattavasti enemmän. Hän herättää keskustelua siitä, mitä julkisuus on, mitä me hyväksymme ja miten viihteestä tuli meille niin tärkeää. Laskin, että erään viihdelehden kotisivuilla Tukiaisesta on kirjoitettu yli 60 000 kommenttia. Tukiaisen vihaamisen ympärille on muodostunut subkulttuuri: jengi joka kutsuu itseään näädiksi ja joka käyttää omaa kieltä ja käsitteitään. Siellä on pitkää tarinankerrontaa, sellaista `fanfictionia´.Samassa Sunniva Strömnesin kirjoittamassa haastattelussa näkyi muutakin mielenkiintoista. Alf Rehn oli, sanokaamme, luovuuskonsultteja kuunnellessa tehnyt terävänäköisiä havaintoja halpuudesta ja asian vierestä vedetyistä puolivillaisuuksista.
Riiteleminen on tärkeää, jos haluamme saada ideoita eteenpäin. Asiat eivät kehity niin, että kaikilla on kivaa koko ajan. Silti luovuudesta puhutaan, niin kuin se olisi jotakin kivaa. Halusin kirjoittaa siitä, miten hankalat ihmiset ovat tärkeitä ja siitä, että hankaluus ja kitka ovat hyviä asioita. Meidän pitäisi katsoa, mitä pelkäämme, jotta voimme kehittyä.Hankaluudessa, toisin sanoen jännitteisyydessä ovat ainakin rockgenressä syntyneet merkittävimmät virstanpylväät.
Olen käyttänyt useita esimerkkejä, mutta nyt ajattelen bändiä nimetä Strawbs, sen historiaa ja luomisjaksoja. Voisin puhua yön yli.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar