Maailman huipulla ei ole varaa sellaiseen, keskinkertaisuuksien kauhugalleriaan. Kaikki Jorma Ollilan jälkeen ovat visionäärisyydeltään ja karismaltaan lähinnä kilovaraa: Kallasvuo, Vanjoki ja jo aiemmin Ollilan seuraajaehdokkaana pidetty Pekka Ala-Pietilä. jonka ura katkesi epäonnistumiseen wap-matkapuhelinteknologiassa.Hype ei kantanut - eikä keskinkertaisuus.
Eniten ihmetyttää, miten fudut saanut tai ottanut, urakehitys-torpattu johtaja voi jatkaa työssään kuin ei mitään. Siitä myös TalSa pääsi repäisemään.
Nokian johtaja Anssi Vanjoki on kertonut olevansa valmis jatkamaan tehtävässään viimeiseen työpäiväänsä asti, toisin sanoen vielä puoli vuotta. Vanjoki esittelee huomenna uusia tuotteita Nokia World -tapahtumassa.
Sen vaikutus jos luuseri jää organisaatioon voi olla tuhoisa, vaikkei sitä ehkä itse huomaa, tuumii johtaja Pauli Juuti Johtamistaidon Opistosta.
Ei tuohon tarvitse olla kummoinen näkijä tajutakseen, mistä Juuri puhuu.
Se että jos Ollila itse suosittelee kaveriaan, ei ole kummoinen meriitti. Tässäkin ei hän itse sitä näe, mitä muut voivat havaita.
Tulee mieleen politiikan puolelta - missä imaginaatiolla pelataan vielä selvemmin - Sauli Niinistö, joka testamenttasi paikkansa Kokoomuksen johdossa Ville Itälälle. Nuo paikat otetaan omin voimin. Jolloin myös kandidaatti tulee riippumattomasti punnittua.
Kysymyshän on erilaisuudesta, kuten Juuti sanoo, eikä siitä, kuka on paras.
Ja todella, kun karisma yhdistetään egoon, villinä se sumentaa tietoisuutta, esimerkiksi sen ymmärtämiseen, että erilaisia ihmisiä tarvitaan erilaisille paikoille. Tämä taas oli Ollilan ongelma.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar