Henkisen materialismin ongelma

Mystery Death by Mac Tonnies, 34.
Posthuman Bluesia seurailin aikanaan Ninnin linkitettyä täältä sinne. Luonnollinen kuolema: "natural causes" are being blamed for his sudden and unexpected death,
kirjoittaa Loren Coleman.
Ja Coleman kysyy nuoren insinöörin kuolemasta:
Why do some people die so young, and all we hear is that they passed away of "natural causes"? The two pieces of information do not compute.

Olen näitä erilaisia tapauksia huomioinut: mm. valoravinnolla elämisestä on seurannut kuolema, koska emme ole yhdenvertaisia korkeiden vihittyjen kanssa, jotka sellaistakin voivat harjoittaa.
Ylipäätään käsittämätöntä länsimaista ajattelua, nostaa itsensä temppelin harjalle, mitä minä en tiedä, ei voi tietää kukaan mukaan.
Jo tämä impulssi itsessään on harhautusta, se on korkean ahrimaaniseksi nimetyn älynvirikkeen vaikutus, ja nimenomaan kontekstissa, johon se ei ole oikeasti kuuluva - teknisen osaamisalueen inspiraation ulkopuolella.
Ei se niin mene, että olisimme ainoita älyolentoja. Maailmankaikkeus on täynnä tietoisuutta; ei ole tyhjää avaruutta.
Ihmisten elonaallosta ensimmäiset ovat jo jättäneet piirin. Lupauksen jäädä tehneet ovat paikalla niistä, jotka voisivat häippästä. Kuvan yksilöt kuuluvat heihin.
Jos on riittävän varomaton ja samaan aikaan naivin innokas, voi hyvinkin päästä yhteyteen sellaisten tuntemattomien voimien kanssa, joille ihmisen elämänajaksi tarkoitettu alkuenergia on ravintoa. Periaate on sama kuin spiristimssä. Kun ihminen on kuiva, hän kuolee heti. Lisää: Jan van Rijckenborghilta kuulu ote teoksesta Nykyajan Ruusuristin perusfilosofia. Ikävä sanoa, mutta van Rijckenborghin jälkeen tuo riisto on saanut aivan uusia mittasuhteita nykymaailmassa. Periaatteessa kaikki reiki- ym. pelleily, manipulaatio ja huuhahtelu on sen piirissä. Myös suurin osa rappioteosofian annista ohjaa tähän aioniin.

On siis totta, että toimintaa rinnakkaistodellisuudesta tunkee esiin keskuudessamme, ja vielä pitkään ennen kuin näkyvän ja näkymättömän kulissi romahtaa kokonaan alas.
Noita ilmiöitä kohdataan.
Mutta kuinka sitten varmistetaan, että ikävästi ei pääse käymään? Ensinnäkin epäilemällä, varmistamalla ja testaamalla. Tämä opetetaan monessa sisäisessä lähteessä. On varsin olennaista luottaa omaan järkeensä ja arvostelukykyynsä, jolloin voi esittää myös kysymyksen, mitä minä voni oppia teiltä?
Ja hyväksyykö minun järkeni sen saamani vastauksen, tiedänkö että tuo on oikeasti asiaa, joka minun todella olisi hyvä oppia.
Tässä ei voi auttaa kukaan eikä mikään muu kuin yksilö itse, oma välinejärki, oma pää, ja valitettavasti aina se ei riitä. Voimat ovat efektiivisiä. Siksi juuri ystäväni, näin käy, ihminen kuolee salaperäisesti, luvattoman usein. Marie von Ebner-Eschenbach: vain ajatteleva ihminen elää elämänsä, ajattelemattoman elämä vain ohittaa.

Alla: Rembrandt, Philosopher in Meditation, 1626?