
Yksinkertaisten asioiden toteuttaminen monimutkaisella tavalla on säästämisessä lyhyesti sanottuna huono ajatus, Jan Hurri tuumii TalSassa. Mutta missä yksinkertaisten asioiden toteuttaminen monimutkaisella tavalla toimii?
En suuresti hämmästynyt kun yksi tuttu työelämästä paljastui progediggariksi. Näitähän mullon, lähetä kiskalle ostamaan iltsikka, väliin tulee soolo ja tahtilajin muutos. Katso iltsikkaa ei ole, vaan jotakin ihan vastaavaa, siihen verrattavaa.
Yleensä monimutkaisuudesta hyötyy joku muu kuin esimerkiksi säästäjä. Uusin esimerkki kalliista ja säästäjälle mahdollisesti jopa haitallisesta sijoitusalan "tuotekehityksestä" ovat niin sanotut sijoituskorit. Pahimmillaan sijoituskorit vaikuttavat suorastaan järjettömiltä – ainakin säästäjälle.
Näin TalSa päästelee varovasti ja kuin asiaa kierrellen, ei ihme, sillä perimmältään tuotekehityksessä ja monimutkaistamisessa kyse on viime vuosien suurimmasta asiakkaan silmään kusemisesta rahoitusalalla.
Sillä tiellä pankille ja pankkiirille kuuluvat riskit yritetään ulkoistaa asiakkaille. Tämän osat sekoittavan "monimutkaisuuden" avulla se kaikki näyttää jotenkin ammattimaiselta. Mutta mallissa pankki voittaa joka pelissä.
Räikein esimerkki on Nordean Mereneito-konsepti, joka tosin meni ahneudessaan niin överiääksi, että joutui journalistien hampaisiin, ja lopulta julkisuuden paineessa myös rahoitusalan oman itsesääntelyn piiriin, minkä, tarkoitus on huolehtia siitä, asiakas ei voita.
Poikkeuksia tarvitaan osoittamaan että voi käydä myös toisin.
Perimmältään ihmisten ahneus ohjaa heidät merenneidon satimeen, ja ilman mitään syytä korjataan omaa taloutta "pahan päivän varalle" (aivan kuin hienosääteistä ihmisen elinolosuhteita ohjaavaa ydinolemusta ei olisi).

Sijoituskorimalli sälyttää säästäjän maksettavaksi ainakin kolmen tai usein neljänkin eri välikäden erityyppiset kulut, jotka kaikki kutistavat varsinaisen sijoituksen tuottoa.
Säästäjän ja varsinaisen sijoituskohteen välissä kuluja kerryttävät sijoituskorissa sopimuksen pohjana oleva eläkevakuutus (arviolta 1,5 prosenttia), sopimuksen seuraama sijoitusrahasto tai rahastojen rahasto (tyypillisesti 1,5 prosenttia) ja lopulta itse sijoituskori (arviolta 1,0 prosenttia).
Sijoituskori kasvattaa siis eläkevakuutuksen kulut helposti neljään prosenttiin. Jos neljä prosenttia vuodessa vähennetään sijoituksesta, joka tuottaa viisi prosenttia vuodessa, TalSa osoittaa jää koko lystin kustantavalle säästäjälle itselleen vaivainen prosentti.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar