
Me olemme natsien myötäilijöinä, väärässä liitossa olleina, hokeneet tässä vain liikaa omaa muka-totuuttamme asioista.
Tappio sodassa ei ollut Suomen loppu, vaan kukoistuksen alku, joka huipentui letkeään 70-lukuun.
Silloin viimeisten natsimielisten valta mm. koululaitoksesta hellitti.
Stalinin NL:ssä kyseessä ei ole sama asia kuin kuin natsien tekemissä teoissa, vaikka se yhteismitallinen samaistus, jonka jokainen suomalainen on joutunut kuulemaan, näin on tietävinään. Kotikutoinen hokema.
Taas tutkituissa ja tuomituissa rikoksissa ihmisyyttä vastaan ei haahuilla. Ennen tuomitsemista natsi-Saksan vastuut tutkittiin, ja todisteet olivat kiistattomia. Ne hirmuteot uhrimäärineen eivät olleet huhuja.
Näin venäläisnuorten suuri osa kuulostaa varsin reaalitajuiselta.
Liioittelun epäilijät ovat enemmistö, sillä joka viides pitää puhdistuksia, vankileirejä ja joukkoteloituksia Stalinin NL:ssä kokonaan mielikuvituksen tuotteena. Tämä putkinäkö vähennetään jäljellä olevasta 60-prosentista.
Totuus on, että Stalin vainosi vastustajiaan kuten diktaattorit yleensä.
Meidänkin presidenttimme on valitettavasti alkanut julkisesti esittää käsityksiä itsensä kohdistuneesta ajojahdista, joka ei välttämättä ole kovin kaukana vainoharhaosuudesta. Nykymaailmassa onneksi kuitenkin vainoharhaiset päämiehet ovat jotain Pohjois-Koreaa tai Valko-Venäjää lukuun ottamatta aika aseettomia.
Ehkä Venäjällä myös vielä elää pelonilmapiiri.
Se että noin 50 prosenttia nuorisosta äänestäisi Stalinin kaltaista vahvaa johtajaa, jos hän eläisi nyt, on täysin ymmärrettävää. Miksi heidän pitäisi äänestää jotain nysveröitä, kun fasismi nostaa taas päätään siellä täällä.
On varmaa, että Stalin nousee esiin julistekampanjalla ensi toukokuun voitonpäivän juhlassa. Kuvat ovat jo painossa.
Kuva: Voitonparaati Moskovassa vuonna 1945. Neuvostoliiton eliittisotilaat häpäisevät natsitunnuksia /wikipedia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar