älykkyydellään.Sain siitä kerran pienen etiäisen, että se olisi mahdollista, kun seurasin Lehtomäkeä suorassa asiakeskustelussa, oli ilmastogate, ja hän hienoisessa alakynnessä.
Keskinkertaiset puoluejohtajat eivät yleensä päästä keskusteluja tälle tasolle, missä heidän lahjansa voidaan punnita, ja hyvinkin keskinkertaisiksi todeta.
Erikoisinta paletissa on, että media suostuu tähän. Myös puolue sisältä, koska se suosii keskinkertaisuutta, hylkii ajattelijoita (kuten ko. henkilönkin tapauksessa).
Olkoonkin, että eksentrinen ihminen ei ole aivan helppo, ei useinkaan.
Eilen WB-keskus avasi Juhani Leskisen muistonäyttelyn Juice - muusikon, kirjailijan ja runoilijan elämää valokuvin. En ehtinyt paikalle kun painiskelin myöhään itselleni haalimieni töiden kanssa. Mutta Leskisen, toki kuvasin ja kirjoitin häntä itsekin ym., arvostettavin ominaisuus, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen hänessä oli kaiken kattava ja haastava kyseenalaistaminen,
aivan kaiken.
Tämä relativistisuus luovaan anarkistiseen älyyn yhdistettynä ilmeni kaikessa työssä ja elämässä - ei vain vain vainoharhaisena puolison uskollisuuden kyseenalaistamisena mutta toki sinäkin, vaikeina aikoina, joita riitti jostain 1980-luvun puolivälistä alkaen.
Eräs anekdootti on jäänyt mieleeni: olimme wanhan kauppakadun Henry´s Pubin wessassa jonossa kusikourulle: siitä äijä poistui tarpeensa tehtyään, lavuaarille, ja pesaisi kätensä. Normaalisti.
Juice katsoo (se aivan merkittävä teen huomion -ilme): tuumii kaverille, että "oletkos ikinä ajatellut sitä, että vaihteeksi pesisitkin munasi niin ei tarvitsi noiden käsien kanssa kokoajan lotrata."
Ilmeisen huumorintajuton kapakka-asiakas mulkaisi ja poistui, mutta mä pidin mestarin totta toinen puoli -niksipirkka_asiahuumorista.
Muistan myös kun hän suututti taistolaiset.
Kerran Leskinen tv-väitteli Erkki Liikasen kanssa, Ekin puoluesihteeriaikana, ahtaassa kopissa, jossakin kevennetyssä ajankohtaisohjelmassa. Liikanen ja on älykäs ja hankala tyyppi.
Nämä olisivat pätkiä jotka mä halun nähdä. Osa muistoja osa nauhoja.Juice-elämäkerran, Minerva 2007, mukaan Juicella oli neljä aihetta, joista hänen mielestään sanoituksia oli mielekästä tehdä. Lyriikan perusteemoja olivat
1) ihminen,
2) ihminen ja toinen ihminen,
3) ihminen ja yhteiskunta sekä,
4 (ei vähäisimpänä) ihminen ja uskonto/luonto. Kun hän käytti myös luontometaforaa 1 ja 2, 3 kohtien teemoissa. Viipaloiva analysointi ei tee täyttä oikeutusta taiteelle.
Näihin muistoihin, näihin tunnelmiin.
Alakuva: Dali-näyttely Pietarissa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar