
Siitä paneelista on aikaa, joku kaksi tai kolme vuotta yli 25 vuotta. Sinänsä tämä ei ole enää mikään yllätys:
"Sensuuri iskee! Menkääs katsomaan, minkä värinen mies siellä on puikoissa", Virtanen viittoili äänipöydän suuntaan.
Yleisö ulvoi naurusta.
Miksi? Minusta tuo kuulostaa lähinnä rikosilmoituksen väärtiltä heitolta.
Muutos ko. henkilössä tapahtui jo viime vuonna, ja tietenkin reagoin siihen, heti kun havaitsin.
Linkkejä poimin muuten sen takia, että tämä on yksi tapa arkistoida mikrohistoriaa (mikä muuten muuten olisi kätevin tapaa ottaa varmuuskopio koko blogiarkistosta? ehdotuksia).
Asiaan: siis reagoin ja muistutin Perttiä hänen antirasistisesta, ehdotonta, luovuttamatonta humanismi henkineestä taustastaan. Taisi olla sitä dogville-sortimenttia.
Tulee mieleen sveitsiläinen Adolphe Ferrière (1879-1960), joka kirjoituksillaan taisteli lapsen yksilöllisyyden puolesta, ja mainittiin Bruhnin kasvatustieteen perusteissa mukana.
Ferrièren Kotikasvatus, suom. 1928, on vanhoillisesta nimestään ja lookistaan huolimatta hyvä opus. Se alkaa: Jean Jacques Roussea oli huomannut seuraavan ilmeisen epäkohdan: maailmassa on paljon vanhempia, mutta heidän joukossaan vain harvoja todellisia kasvattajia. Yhtä totta kuin se, että on helppo tuottaa lapsia maailmaan, kakki ihmisluonnossa viittaa siihen, on se, että lasten kasvattaminen on erittäin vaikeata, sillä tämä työ jos mikään kysyy kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja ennen kaikkea selvänäköisyyttä.

Potentiaali ajattelija, joka kuitenkin esimerkiksi solipsismin kautta löytää sisäisen natsinsa, vain ani harvoin analysoi tätä muutostaan itsekriittisesti.
Pitkä on myös se saittien lista jonka kylmä rasistinen saastan kylvö on vallannut kuin musta surma talo talolta. Niin, musta surma, se merkittiin vetämällä ruksit oveen. Mahdollisuuksia muuhun, apuun, ei ollut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar