
Ei ihme, taantumus toimii aina niin, hyökkäys on sen paras puolustus.
Minulta otti aika monta työvuotta tajuta, että työläinen ja lapsi toimivat samalla logiikalla. Ja että useimmat vanhemmat ja työnantajat toimivat samalla logiikalla, sanoo mae.
Tunnen sympatiaa vääristyneiden olosuhteiden uhreja kohtaa, tietenkin, olen sellainen itsekin. Tuossa aseveljenkadulla nököttää rakennus, jota ei tuntisi samaksi, eikä se olekaan, kansakouluja ei enää ole. Ja tämä uusi koulujärjestelmä on yksi maailman parhaista.
Jotain kuitenkin puuttuu, selvää, toisaalta vaikka uskonnollisesta hirmuvallasta tulee loppu, se sekularisoituu yhä pikkuhiljaa mitättömyydeksi - näin myös yhä vähemmän tapaa demonisia uskonnonopettajia - materialismi ei silti voi korvata kokonaan näitä dogmaattisen uskonnon laiminlyömiä yksilön ontologisen olemuspuolen empiirisiä alueita ja kasvutarpeita.
Ihminen jää vajaaksi, jos emme tiedä tietoisuutta, mistä se tulee ja minne menee. Kuten joku veneenveistäjä ohimennen päätteli, toisen todellisuuden lainalaisuuksien piiriin. Veneenveistäjä päätteli ettei kukaan, yksikään uskonto tunne tätä tasoa ja sen lakeja jos näin on. Sitä miksi ei, hän ei perustellut.
Todennäköisesti paljon pohtineenoloisen miehen logiikka ei jatku aivan yhtä briljanttina, vaan putoaa puolustusmekanismin tasolle: koska minä en tiedä, ei tiedä kukaan muukaan ihminen.

Turvallisuus on suhteellinen käsite, se täytyy indikoida: kasvu turvattomuuden tunteen ja pelon määrässä korreloivat ulkoiseen elämänmuodon jännitteisyyden kanssa.
Ai, viiraako meitä joku.
Puijon kisojen jatkot aamuneljältä:
Hän alkoi riuhtoa ja potkia baarien ovia ja ihmetteli kovaan ääneen, miksei sisälle pääse. Se ei ollut olympiavoittajan arvolle sopivaa käytöstä. Lopulta joku seurue otti (sveitsiläinen Simon) Ammannin mukaansa ja auttoi tämän taksiin, kertoo SSanomat.
Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut. Normaalien jätkien normaalia juhlintaa, se sanoo. Onkohan tuo aivan normaalia "pojat on poikia" -kännilapsetusta edes mäkihyppääjälle. Jos on, jotain on pielessä.
Eipä silti, yksittäistapaus Kekkonen osasi saman jo 1930-luvulla, ja riehunnallaan vuoden 1956 vaalivoittoyönään menetti silloisen puoluetoverinsa Veikko Vennamon luottamuksen iäksi.

Armo:
Tämä on tämän päivän jalkapuu ja tämä poika on kärsinyt tarpeeksi, Joel Hallikainen Nelosen Maria!-ohjelmassa (yläkuva).
Jotain isänmaallista roskaa suomalaisten natsien juoksupoikina toimimisesta Joel siihen ymppäsi, väkisin, muuten hyvä. Nuorella kundilla oli häpyrensseliä.
Evoluutiopsykologian näkökulmasta aggressiolla on juuri tuo kasvun mahdollistava merkitys. Jos aggressio jää puuttumaan, kyyninen viha patoutuu sisäisyyteen.
Keskikuva: "Death by Cotton Candy" by Daniela Edburg.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar