Maahanmuuttokriittiset eivät vastusta maahanmuuttoa vaan suhtautuvat siihen kriittisesti. He tunnistavat ja tunnustavat maahanmuuton monimuotoisuuden ja arvioivat sen eri tyyppejä erillisinä ilmiöinä.Niin, mitä nyt heittelevät kaikenlaista ... Tuokin lukutaidottomat ihmiset.
Hehän yleensä haluavat oppia lukemaan, tavallisesti into on suuri. On jo elämän rikkaus jos voi auttaa ihmistä pyrkimyksissään kasvaa ja kehittää kykyjään. Kuten Sofokleen Antigone-tragediassa se todetaan: On monia ihmeellisiä asioita eikä mitään ihmistä ihmeellisempää.
Kyseiseltä kirjoittajalta muuten kohtalaisen asiallinen analyysi ainakin tuosta kaksinapaisesta kyselystä, josta ajattelin samoin, mitähän sekin mittaa muutta kuin laatijoidensa täydellisyyttä hipovaa ammattitaidottomuutta.
Kulttuuri on toinen kysymys, jos ja* arvioidaan "sen eri tyyppejä erillisinä ilmiöinä", Minä en koe mitään erityistä arvoa suomalaisella kulttuurilla, koen sen kaihoisana, apatisoivana ja parhaimmillaankin näivettävän harhaisena kansallisromantiikkana, a´la Ihmisyyden tunnustajat: eristynyttä elämää jossain kotikutoisissa teosofisissa illuusioissa.
Kosmopolitismissa, johon mielestäni totuudenetsijän tulisi kohota, ei ole mitään nurkkakuntaista, tai nurkkapatrioottista intentiota vetää kotiinpäin. Miksi olisi?
Antaa kulttuurin vain vapaasti elää, relativistisesti kirjavoitua ja sekoittua vaikka "sykkiväksi" virraksi, joka muuttaa väriään.
Roomalainen runoilija Horatius kuvaili oman aikansa New Yorkia, sulatusuunia, muinaista Roomaa: "savua, rikkautta ja hälinää".Sattumalta en erityisesti pidä myöskään suomalaisesta ruokakulttuurista, kansallismusasta taikka erilaisten juomaloiden ja junttiloiden ätmöksestä.
Kulttuurin, sosiologisessa kontekstissa, tehtävä on uusiutua niin ettei se jäykisty menneisyyden toteemien palvontaan. Sillä on mahdollista tunnistaa ajanhenki, ja elää tässä_ja_nyt.
*) = murteellinen "ja".
Kuva: urheilijattaria sisialaisessa mosaiikissa 300-luvulta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar