Tuli kuultua tuossa päiväseltään musiikin lomassa Onnenpäivissä Jake Nymanin analyysi hippiliikkeestä sen "kuoleman" syistä. Olen pitkään kehitellyt ratkaisua, jossa suodattaa esiin vain Jaken nostalgisen moodin, mutta itse sanottava siinä shämplätään kontinkieleksi.Kontinkieleksi, sitähän nyt kai puhutaan ahtaajalakon sovittelussa kun kontit ovat jumineet satamaan.
Hippiliike, naapurin tyttö tiesi v. 1967 kertoa minulle jo heti silloin loppukesällä, että "hippiliike on kuollut", Suosikista kai, tai Intro-nimisestä S:n kilpailijasta.
Mietin, miten liike voi kuolla. Mietin yhä.
Nyt sitten sitten sain kuulla, että olihan se arvattavissa kun näki sen ruohon määrän Friscossa by Jake.
jeps, (joku näki Jaken puolesta).
Miten, mikä kausaalisuus tässä oli liikkeen menestyksen tai menestymättömyyden kanssa? Ja miten syy-suhde toimi?
Mun mielestä ilman kemiallista tajunnanlaajennusta yhdistettynä musaan ei olisi ollut koko transsendenttia fiilistä. Ainakaan siinä mitassa.
Sitten kovat huumeet, kuten alkoholi ja heroiini ovat eri asia, myös kaupallisuus alkoi hyvin pian tehdä tuhojaan taiteen saralla. Kokaiini taas oli monien innoittaja. Kolahti USA Today Hilton-hotellin oviluukusta keväällä v. 2001. Lehti kertoi, että mm. biisin California Dreamin rustaaja John Phillips oli kuollut edellispäivänä. Ihan jonkin mittainen jutun lopussa oli siteeraus häneltä itseltään, sävelsi suurimman osan menestysbiiseistä kokaiinin vaikutuksen alaisena, siis ilman kokaa niitä ei olisi ollut.
En sano, että sitä aina tarvitaan, läheskään aina, mutta hän tarvitsi.
Sävellän, tänään viimeksi: hieno sodanvastainen, sodan päättymisestä kertova kelttipoljentoinen laulu. Olen raivoraitis, en käytä mitään, ja kahvia en laske,eri genreä kuin hippiliikkeen orastavat sielut, jotka tarvitsivat kemiallisen impulssin lisäksi kohotakseen meditatiiviseen sisäavaruuteen.
Mutta miten pikku porvarillisen näivettynyt tämän liikkeen olisikaan pitänyt olla kelvatakseen musiikkitoimittajille, en tiedä. Mutta sen tiedän että he (ainakin nämä narisijat) tarkastelevat ilmiötä ulkoa, ikään kuin katsoen talon ikkunoista sisälle, ymmärtämättä, tietämättä kokemuksestaan, mitä se on, olla tuon rakennuksen sisällä.
Tämä tietysti pätee myös lahjakkuuteen. Ja miksei moneen, kuulin vertauksen entiseltä yritysrahoittaja Keran pääjohtajalta, joka oli ryhtynyt itse yrittäjäksi.
Sen on erilaista.
Mamas and Papas, John Phillips (30.8.1935 – 18.3. 2001) oikealla. Eikö tuollainen cotsa ole lämmin pitää kesäkelillä, mietin joskus.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar