En tiedä, onko Franz Schubertilta oikein kolahtanut mikään muu kuin Die Winterreise. Menen aina kuuntelemaan, kun se vain on mahdollista, ja jotkut versiot ja tulkinnat ovat jääneet mieleen syvästi -myös myös instrumentaali (Listz) sovitus.
Se on RondoFMn ansio, että Frédéric Chopinia, nytkin Pianosonaatti nro 2 b-molli op. 35, tulee maailmanparhaiden säveltaiteilijoiden tulkitsemana.
Radiolähetyksen tuntematonta suuruutta edustaa se, että kun soi, sävelelämys on salaperäisellä tavalla kollektiivinen, koska me kaikki kuulijat liikumme siinä kuin aallolla yhtä aikaa.
Se ei ole yksityinen eikä yksinäiseneriytynyt siinä määrin kuin yksin itse tallenteelta toistettu esitys.
Tämä tietysti pätee muuhunkin - Seppo Alhroos -vainaa, tuosta kerran tarkkavainuisena muuan varhaisessa sosiaalisessa mediassa mainitsi, tuli muistaakseni jotain The Beach Boysia taivaskanavilta (Sosiaalinen media on hyvä sana, ei siinä mitään. Silloin sitä vain ei ollut keksitty).
Radio, tosin yksisuuntaisena sosiaalisena mediana jättää myös mielen, mielikuvituksen eri tavalla assosiaatioille ja imaginaatioille vapaaksi kuin kuvan kanssa välitettävä lähetys.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar