ja tapahtui niinä aikoina että vein nuorimman skidin syömään kulmille, ravintolaan, jossa munakkaat ovat hyviä (parhaita tietämiäni) . Ruokapuolen punaruutupöytäliinat, ainakin 35 v. vanhat, oli liputettu varatuiksi.No karvalakkiosastolle. Sinne. Alkuilta voisi näyttää normaalilta.
Mutta sitten: siinähän istuu vieressä tuttu toimari uusittuine esikuntineen. Se äkkäs: tteerrrrvvee! Firmanpäivän jatkot (seuraavana päivänä).
Ja siitä alkoi juttu, oikeammin tajunnanvirta, kryptistä heittelyä, sekä siihen sekaan piilotettu informaatiota. Innostuin, kaverista oli löytynyt rotia ihan itsestään, niin että se yksi trouble maker oli lähtenyt firmasta, että paukahti. Tosin perästä t. maker oli haastanut monotuksen oikeuteen. Mutta: oli aikakin.
Ja olihan sieltä lähtenyt joku toinenkin, oikeasti substanssista perillä oleva. Ja valheessa elämisen välttämiseksi muistutin, että IT-alalla palveluestohyökkäykset ovat useimmiten entisten työtekijöiden junailemia. Vaikka kuinka zombikoneiden ip:t soittavat jonnekin Egyptiin (siis ennen www:n putoamista maassa).
Tällaista se on. Huomaan, siinä toimarin uudella päänörtillä haarukka pysähtyy.
Munakkaat olivat hyviä. Aikaa ehti kulua, että oli jo ilta. Niinpä lähtöseremonioineen, koska tehtiin myös uusia suunnitelmia, otti aikaa: kilistelyineen, veljellisenä kättelyineen ym. loppurehvasteluineen.
Ai, otsikko?
Olisinko sanonut tai tehnyt jotain toisin, eeeiiii, tuskin. Ei ole tapaistani: joka shouhun ryhtyy, se shown kestää.
Toimarin, sen toinen minä on muuten teknomiehiä. Robottumsaa silläkin on vaha genenr, maanalainen, tässä kaupungissa. Joskus jytke alkoi esimerkiksi sunnuntaiaamuna kello 5.
Täällon monta genreä. Ei savuja tyhjästä.
Lyömäsoitintaiteilija Jussi Tegelman puhuu /hs. Tuokin, miksi hän ei kelvannut keskinkertaisen Havana Black´n riveihin on jäänyt epäselväksi; oli kai liian hyvä.
Progeaikaan kaverit soittivat mainiosti. Samaa ikäluokkaa kuin mä mutta en koskaan tuntenut heitä vaihdettua paria sanaa paremmin.
Taas heitti faijansa kylläkin tunnen, joka varmaankin, eiköhän taas vaan (ikä 74v.) taas seuraavassa sessiossa ainakin parilla biisillä tule bassoon.
Tyylinsä sopii johonkin menoon kuin nakutettu.
Kuosmasen Sakulle kerran, se oli siloin kun olimme samassa maisemassa, huomautin noiden kaveriensa taistolaisuudesta, missä se taas perin epäpoliittisena hikeentyi pahoin (ns. epäpoliittisuutensa, so. pihalla yhteiskunnallisissa kysymyksissä, se tunnusti vasta pari kymmentä vuotta myöhemmin). Sakun kotibileissä jättivät parvekkeella kaverini piippuringin ulkopuolelle, oikein niille. Ilmeni eriseuraisuutta - eikä me mitä oltu samalla luokalla mutta kyläkin koulun musiikkikerhossa.
Musakerhossa se lauloi hyvin, paremmin kuin koskaan, silloin joskus alle parikymppisenä: Heepiä ...
I have heard the echoes in the dark / Dim and distant voices of the past / And I
've seen so far into the night / And lingered in the land of no light .... ....
Parempi kuin D. Byron, vaikka kenties voi olla vähän vaikea kuvitella.Sitä hetken kuunteli.
Mä en ole koskaan oikein voinut Heepiä coveroida, koska vaatimaton käsitykseni noista Hensleyn lyriikoista on, ettei niissä ole mitään järkeä: täyttä puut´heinää.
Muuten kyllä, joskus kokeillut, sopisikin äänelle. Ainakin Hensley itse.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar