Ruokateollisuus hallitsee tiedon tuottamista ja jakelua, väittää professori Marion Nestle (Eläinten syömisestä, Atena 2011), ja yleinen ruokatietoisuus on siksi vääristynyt.Suomessa esimerkiksi nykyisen pääministerin puolison mainostoimisto, on tällä asialla, ja osallinen kampanjoinnin rahaviroista. Myös pääministerin itsensä ampuma- ja metsästysharrastusta on sponsoroitu samoista lähteistä.
Elintarvikeyhtiöt sanovat ja tekevät tupakkayhtiöiden tapaan mitä tahansa myydäkseen tuotteitaan.Jonathan Safran Foerin kirjan väitteet ovat kovia. Niitä monistaa verkkolehtenä tyylinsä löytänyt TalSa:
Osa elintasosairauksista johtunee teollisesta ruuasta, ja kuluttajien kasvava kiinnostus ruuan alkuperään voi jossain vaiheessa saada kansalaiset nousemaan myös ruokafirmoja vastaan.Jäljillä: mitä kanoille on tapahtunut teollisessa geenien, ravinnon ja ympäristön muokkaamisessa.
Johtopäätöksenomaisen otsikon `tämän jälkeen et enää syö eläimiä´ premissit ovat biologisia: kanat elivät aikoinaan 15–20 vuotta, mutta teollisuus on luonut lihantuotantoa varten broilerikanan, joka on kuusiviikkoisena valmis tapettavaksi. Itse asiassa broilerit on pakko tappaa näin nuorina, koska geneettiset muutokset johtavat tuhoisiin sairauksiin kanan eläessä pidempään.
Esimerkiksi vedetty Kentucky Fried Chicken myy asiakkailleen lähes tuhat miljoonaa kanaa vuodessa, alihankkijateurastamossa työntekijät kiskoivat päitä irti eläviltä kanoilta, sylkivät nuuskaa niiden silmiin, maalasivat kanojen kasvoja spray-maaleilla ja hyppivät kanojen päällä.
Foerin oma johtopäätös:
En halua olla missään tekemisissä tehotuotannon kanssa, ja lihasta kieltäytyminen vaikuttaa ainoalta realistiselta tavalta onnistua siinä.Kirjan kuvaamista ilmiöistä kauhistunut suomalaislukija ei saa lohtua Animalialta: vaikka yksityiskohdissa voidaan keskustella, päälinja on selvä:
Huolimatta pitkistä etäisyyksistä ja ilmaston aiheuttamista rajoituksista Suomi pystyy tuottamaan yhtä halpaa ruokaa kuin muut läntiset maat. Se tarkoittaa (pääpiirteittään, lat. huom.) samanlaista eläinten kohtelua kuin muissakin maissa.Eettis-biologisten premissien lisäksi esoteeriset suhteet eläinruumiiden eläinsolujen vaikutuksesta niiden syöjään, ovat vielä erikseen kertaluokkaa karmeampia - Blavatskylla, Besantilla mutta myös mm. Jan van Rijckenborghin Nykyajan Ruusuristin perusfilosofiassa, Suom. v. 1999 - Philosophie élémentaire de la Rose-Croix moderne, 1950 - hyvinkin eksaktisti kuvailtuna.
Lihateollisuuden osasta tulee mieleen: vaikka kolmisen vuotta ennen Tyko Brahen (1546-1601) syntymää Kopernikus oli jo julkaissut kopernikaanisen aurinkokeskeisen mallinsa, Brahe ei sitä voinut hyväksyä lähinnä kirkollisista syistä. Brahen viimeiset sanat Keplerille kuuluivat: Ne frustra vixisse videar - sallikaa etten olisi elänyt turhaan.Wau.
Lihansyönnistä lopulta maksetaan kova hinta, jos sitä vertaa yksilön saamaan kulinaaris-hedonistiseen hetkelliseen hyötyyn. Menneinä aikoina, se oli Oscar Wilde purki turhaumaa paperille saatuaan kupan, joka oli parantumaton, pikku nautinnon palkkana (arseenia sisältävä lääke Salvarsan kehitettiin v. 1908).
Näin Jukka Tolosen töllössä Arto Nybergin vieraana - puhui omasta asiastaan ansiokkaasti (käytti muuten sanaa karma), ja näytti terveeltä.
Gary Moore kuoli, ehdin ajatella hyvää hänestä lauantaina. Huvittavia asioita.
Sellaisena hänet muistan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar