Hän (valtiotieteilijä Milla Hannula) ei luota siihen, että suomalaisuutta pitää parhaiten elävänä isänmaanrakkaus, joka paikallisesti omaleimaisella tavalla rakentaa kansalaisten tasa-arvoa tukevia laitoksia ja käytäntöjä sekä suo omantunnon ja identiteetin ilmaisemisen vapauden kaikille, jotka tällaiseen yhteiskuntaan sitoutuvat.Näin skrivaa Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori Juha Sihvola /HS.
Aikanaan ajattelin että Sihvola jää eräänlaiseen välitilaan (hänen kirjojaan tuli vastaan myös opintovaatimuksissani), siksi se väliin tervahtaa. Mutta yhä hänen näkemyksessään tapaa vahvana länsimaisen humanismin perinteestä johdetun eettisen pohjavireen.
Minäkään en näe mitään erillistä pönkittämistarvetta koti-uskonto-isänmaa-instituutioissa. Rakkaus isänmaahankin on vapaa, ja tapauksessani vieläpä hyvin ehdollinen. Ei niin etteikö sitä lainkaan olisi.
Toisekseen tämä Hannula viljelee evolutiivisesti kulttuuria lähestyttäessä omituisia ultrakonservatiivisia ajatuksia pystyyn kuolleiden instituutioiden suojelusta lailla,
vaikka - juuri päinvastoin tulisi tehdä, pistää ne zombit vapaasti taistelemaan elämästään ja olemassa olostaan, paikastaan maailmassa, kuten Nokiakin. Sekä kirkkoon että armeijaan riittää kyllä jengiä, näen sen, eivät ne heti huomenna romahda valinnanvapauden kentässäkään.
Sihvolan mukaan maahanmuuttokritiikki on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys. Kämyt, joita hän ryhminä luettelee, eivät ole luopuneet kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista, Sihvola arvioi.
Ja niin se onkin, koska asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, fobia yritetään naamioida kriittisyydeksi, vieläpä terveeksi sellaiseksi - niin pitkälle retoriikka menee.
Voimme tietysti mennä jokainen itseemme, ja kysyä, milloin viimeksi olet saanut itsesi kiinni antirasistisista ajatuksista?
Aika usein, sallin näköjään noille muunmaalaisille enemmän esimerkiksi törttöilyä liikenteessä, mainosten postilaatikkojakelua kiellon vastaisesti ym., koska tunnen myötätuntoa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar