Aftenpostenin herkkuja hs:n välittämänä.Sähkeen kommenttiosassa Setä Samulille arvioidaan, että demarikingi Paavo Lipposen julkisissa kommenteissa (alkuvuonna 2006) on vaalikuumeesta johtuvaa `opportunismia´.
Lipposen toimintaa noina vuosina seurasin hyvinkin tarkkaan. Suomessa oli maisemoitu v. 2003 Irakgate, mutta taas repes [kats. yle/is].
Se tapa, jolla Anneli Jäätteenmäki asiaa esitteli, on kieroin tapa valehdella,Lipponen tilitti tänä aamuna subjektiivisuuden läpitunkemia vaikutelmiaan vuoden 2003 tapahtumista.
Pieni yksityiskohta kutakuinkin kattavasti paljasti tässä noin viikko sitten, että hän nimimerkin takaa puolusti itseään hs.fi:ssä lippos-uutisen hännässä käydyssä keskustelussa. Ilmeni että paineita on, on, vaikka muille jakaa.
Hän ei koskaan julkistanut mitään. Hän vain piti jotakin paperia kädessään, piilossa ja vihjaili ja vihjaili, että minä olisin sopinut jostain koalitiosta Yhdysvaltain kanssa tavatessani presidentti Bushin.Onhan se siellä "paperissa" ihan selvästi.
Nimimerkki hs:n saitilla kuitenkin tunnusti, että osallistuminen Grossman-briiffeihin, eli USA:n tulkinta: Suomi täyskoalitiojäsen, oli virheellinen.
Btw. Jo 19. joulukuuta 2002 kolme kansanedustajaa kysyi, miten hallitus aikoo estää sen, että Suomi vaikuttaisi olevan näyttämässä vihreää valoa Yhdysvaltojen suunnittelemille sotatoimille.
Me emme olleet presidentin (Halonen) kanssa ollenkaan eri mieltä Irak-asiasta.
Yöllä käytiin tiukka puhelinpalaveri, ja seuraavana päivänä Paavon tavatessa Dick Cheneyn, totta, oli sävy toinen, mutta `vahinko oli tapahtunut´. Vasta tällöin hän korjasi kantaansa: suhtautuminen Irakiin olisikin ehkä päätettävä turvallisuusneuvostossa YK:ssa.Tässä lauantain esiintymisessä näkyy sama jyräävä linja kuin Lipposen viimeaikaisissa kannanotoissa muutenkin Suomen sitoumusten, edesottamusten ja sotahistorian osalta.
Sekin "tarkoin rajattu" yhteistyö natsi-Saksan kanssa.
Ei muu maailma niitä ymmärrä,sanoi Paavo hylätessään valtioneuvos-tittelin, Ei niin. Sanoisin että sama koskee maailmalla noita Suomen muka-virallisia käsityksiä 2. maailmansodasta.
Tiedotusvälineiltä Lipponen toivoi Ylellä englannin kielen taitoa ja lähdekritiikkiä. Hänen mongerruksellaan en lähtisi tuolle tielle.
Hän tapaa edelleen, kertoi, eri maiden entisiä ja nykyisiä johtajia, ja saa heiltä luottamuksellista tietoa, ja `tätä on tehty jo 40 vuotta´. (jep, silloin mm. DDR:n kanssa).
Olen niitä harvoja henkilöitä Suomessa, joilla ylipäätään on edellytyksiä käydä tällaisia keskusteluja tänä päivänä.Mitä nämä edellytykset ovat?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar