Jatkamme eilisestä epistolasta. ..I tell you the truth, when you were younger you dressed yourself and went where you wanted; but when you are old you will stretch out your hands, and someone else will dress you and lead you where you do not want to go. John 21>18.Huomaan pääseväni Raamatuntekstejä koskevasta vastenmielisyydestäni lukiessani kirjaa esimerkiksi englanniksi. Myös suomalaisten uskisfundamentalistien jakeiden merkitsemistavan hylkääminen, se tuntuu nyt varsin perustellulta.
Kauempaahan tämä oikeasti tulee, ja ne aionit, jotka tekevät Kirjan lukemisesta roinan vetämiseen verrattavaa roisia, järjen ohittavaa touhua, ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana.
Merkillistä että muutamat kielet, nyt tuo rockikieli englanti, vapauttaa tekstin viisauden siitä vissistä homekorvien puukstaavin takaisille ajatusmuodoille tekemästä väkivallasta.
Tuo elävän informaation jäykistäminen ja vastaanottajan myrkyttävä väärinohjaus generoi itseään, vahvistaen elementaaria koko ajan "raamattu puhuu" -jengin omaan huumekäyttöön.
Vars. asiani nyt ei ollut aivan se.
Vaan,
koska järjellinen ymmärrys on viety, se täytyy palauttaa.
Otan aika äärimmäisen esimerkiksi oppilas Peterin saamasta universaalista ohjeesta, joka koskee hänen tasoistaan vihittyä.
14. DalaiLama tuon sanoiksi virkkoi, haluan tämän taas kääntää:
Jos Kiinan johto olisi kohdellut tiibetiläisiä veljiä ja sisaria reilusti ja mukavasti ja hyväksyttävästi, minusta ei ehkä olisi tullut kansainvälisesti tunnettua, sillä olisin jäänyt Tiibetiin.
Olisin itse mieluummin tyytynyt autonomiseen Tiibetiin ja jäänyt tuntemattomaksi kuin tullut kansainvälisesti tunnetuksi.
Tiettävästi Hän ei aivan vakavalla
naamalla tuota sanonut (onko hän koskaan niin "vakava"?). Mutta siinä on arvaus sellaisen korkean kontekstin ymmärtämisestä, jota olen itse pohtinut, samaan tapaan.Seuraamusetiikan ja toisaalta bodhisattvalupauksen kannalta hyvin mielenkiintoinen kysymys - jos Hän olisi jäänyt sinne Bön-uskonnon ja buddhalaisuuden fuusiona syntyneen, omalla tavallaan aika sekulaarin yhä paimentilaisuuteen pohjaavan yhteiskunnan keskuuteen, mitä eriomaista Hän olisi siinä tehnyt?
Osittain myös kristinuskon perustajan oppi pahanvastustamattomuudesta juontaa ideaan samasta syy-yhteyksien ja seuraamusten arkiajattelua syvemmästä todellisuudesta.
Suvaitsevaisuutta DalaiLama kutsui yksinkertaisesti sisäiseksi aseidenriisunnaksi.
Jan van Rijckenborgh taas sanoi, että jos ihmiset itse tekisivät ratkaisun, ja luopuisivat lihansyönnistä, se tekisi sotien lopettamiseksi enemmän kuin mikään, kuin mikään muu - moraalisesti virvoittavana ja ylösrakentavana voimana.
Sinänsä tuttu teema.
Suomessa protestina kansalaissodalle jotkut teosofit ja tolstoilaiset luopuivat vegetarismista - kun levisi tieto että sodassa taisteli kasvissyöjiä (nykyisin vegaanius silkkana terveysintona on paljon tavallisempaa. Lat huom.). Tämä sota oli poikkeuksellisen raaka, omiaan lisäämään väsymystä julmaan tappamiseen.
Ei muka ole esimerkkiä, on: Ruotsi ja sen varhaiskeskiajan läpi jatkuneet sodat, ja sitä seurannut pysyvä rauha.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar