Totuudenpuhuja

Jaana Pelkosen, mm. Helsingin sosiaalilautakunnan jäsen ja Nuoran työryhmä: Nuoret ja SATA -komitean puheenjohtaja, mukaan kyse ei ole pelkästään kausiluonteisesta ongelmasta, jos nyt tammikuussa ei tipu, vaan arjessamme aina läsnä olevasta vakavasta sairaudesta.

Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, henkiseen ja sosiaaliseen olemukseen. Sairaus on pysyvä ja se etenee vähitellen ja johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Pelkosen mielestä hälyttävintä on kuitenkin se, että noin 15 % alkoholia joskus nauttineista sairastuu jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuuteen. Tätä minä olen kokoomuslaisilta odottanut, sillä puolue on varsin vahvasti kytköksissä alkoholipäihdeteollisuuteen.

Ylipäätään yhteiskunnan kyky kantaa kokonaisvastuu kansanterveydestä ei ole häävi. Hyvä esimerkki on viime talvinen rokottelu: yli 50 lasta ja nuorta on sairastunut narkolepsiaan viimetalvisten sikainfluenssarokotusten jälkeen, mutta asiaa vain pitää tutkia muiden mahdollisten selittäjien löytymiseksi, ettei valtion tarvitsisi vasta ratkaisuistaan.
Osaltaan sama alkoholin kanssa, jakelumonopolina ja valmistuksena se on valtiontulonlähde ja menoerä jota ei kaikkine välillisine haittoineen uskalleta edes laske. Tabu.
Siteeraamani lähde on ajattelussaan samoilla teillä:

Olen itse jonkinasteisen alkoholistien pakkohoidon kannalla. Toinen asia on sitten se, millaista pakkohoitoa tarvittaisiin, kuka sen määräisi, kenelle ja kuka toimisi maksumiehenä. Alkoholismi ja alkoholistien pakkohoito on perinteisesti ollut arka aihe, mutta arkoihinkin aiheisiin on uskallettava puuttua.

Paha asia valtiolle. Valtiofilosofian kannalta tosin yksilön ei tulisikaan joutua suoraan valtion kanssa tekemisiin. Ongelmat tässää kontaktissa nähtiin jo varhain eurooppalaisissa valtioissa. Siinä täytyy toimia jonkin välittävän organisaation, esimerkiksi nk. kolmannen sektorin.


Pelkonen:

Meillä perheenjäsenet ovat aina kantaneet vastuun toinen toisistaan ja esimerkiksi isovanhemmista huolehtiminen on aina automaattisesti kuulunut perheenjäsenille sen sijaan, että vastuu sysättäisiin yhteiskunnalle tai ulkopuolisille. Tämä välittäminen ja erityisesti sen puute yhteiskunnassamme on ajanut minut myös politiikkaan.

Ja josei ura vedä esimerkiksi liiallisen rehellisyyden, kauneuden, älykkyyden ym. lahjakkuuden takia aina voi teroittaa kynän ja ryhtyä totuudenpuhujaksi. Tätähän aikanaan muuan Outi Vuorikari mullekin suositteli. Hyvä tie, sano.

Kuvasiteeraus: Yle/Asko Murtomäki. Piirrossiteeraus by R.C. Crumb.


Post scriptum.
Kokoomuksen ja panimoteollisuuden diili on mielenkiintoinen, puolestaan päättelee Timo T.A. Mikkonen raittiusaiheisessa kirjoituksessaan Seiska-journalissa, ja jatkaa:
"Montakohan senttiä per tölkki mielikuvamainonnasta siirtyy suorana tai epäsuorana tukena kyky-, ent. porv. nyk. vas. puolueen vaalitukeen tulevissa vaaleissa?"
Tässäkin ikään kuin kuuluisi jonkinlainen pettymys kok-puolueeseen, eikö?