Perussuomalaiset rp keksi herra vihan: hyvätuloisten lapsilisistä jäisi puolueen mallissa symbolinen armolati nykyisestä noin sadasta eurosta per lapsi.Periaatteessa yhteiskunnan tuet on suunnattava niitä tarvitseville - tuossa kyllä kokeilisin rikkailla vapaaehtoisesta fattatuesta luopumista - eli tämä tuki, lapsilisä, tehdään haettavaksi, ja kaikki hakemukset hyväksytään.
Se riittää.
Mikael Jungner, sd, taas on keksinyt elämäntarkoituksen, ja oitis polkkaa sen, kuten asiaan kuuluu.
Mikailin mukaan "suosta voi päästä eteenpäin" kysymällä toisin: miksi elämällä on tarkoitus?
Ihan yes: hän on jäljillä, yhä enemmän painutaan näihin perusteisiin, peruskysymyksiin aihepiirissä elämä on laiffii. Ei trendi- tai muotisyistä, vaan eksistenssimme syvyydessä kosminen angsti pakottaa siihen - syyt siis ovat perin implisiittisiä.
Ilman tarkoitusta elämämme uhkaa valua sormiemme välistä ja pahimmillaan me heräämme tähän maailmaan vasta silloin, kun vanhuuden vaivat ja lähestyvän kuoleman pelko ovat vieneet meiltä kuolemattomuuden suojamuurin. Tuolloin epätoivo tekee elämän tarkoituksen tavoittelun äärimmäisen vaikeaksi.Tai tekee olennaiseen perustaan keskittymisestä yksioikoisempaa ...
Tämä nyt ei todellakaan kuulosta Mikaelin ja hänen puoleensa markkinointiviestintätoimiston duunilta (voi sitä silti olla).
Sitten mennään melkein new age -moodissa, kun bloggaaja päättelee, että "tarkoitus myös muuttuu elämän aikana", kuten haaveet laajemminkin.
Niin tai haavehöttö, jonka pohjalta yritetään vääntää oikeaa poliittista agendaa?
Mikael kertoo jonkun ystävättärensä ihannemiehestä, joka oli parikymppisenä älykäs, urheilullinen, komea, hellä, tumma ja huumorintajuinen.
Nyt nelikymppisenä kuva tästä ihannemiehestä on muuttunut:
olisihan se kiva, jos se ei ihan hirveästi käyttäisi alkoholia ja rakastaisi minua.Tässä - ihan arkkityyppiseltä kuulostaa - on pari olemuksellista seikkaa: ensinnäkin egoismi, yksilön erillisyyskehitys, ja toiseksi ne karmalliset tekijät jotka nousevat sielun syvyyksistä vasta pitkän ajan kuluessa - olemuksellisesti ihminen on sen edessä, että hänen tulee voittaa egonsa ja sen harhavoimat.
Klassinen symboliikka (mm. Apokalypsi) kuvaa juuri egon kaksiteräisenä miekkana, joista toinen on itseen kohdistuvan aggression väline.
Suurimmat tuntemani egoistit ovat päättäneet päivänsä sangen egoistisella tavalla, murhaamalla itsensä. Hiekalle tehty rakenne ei kestä. Sisäinen häivähdys, havainto tilasta, jossa ei toimi egoa, voi jäädä liian kaukaiseksi vaikka yksilö sen ehkä näkisikin.Osa taas kulkee läpi egocentrisyyden helvetin - tuon kokemus vapauttavista voimista on kuin tienviitta.
Alkoholismi on sairaus, joka vauhdittaa kehitystä ja vie pohjalle, jossa pohjakosketuksen jälkeen voi tapahtua olennainen muutos, ja Mikealin maalaama suunnan määrittyminen vielä tarkoitetumattomassa on mahdollinen - sisäisestä nousevat voimat synnyttävät uuden ihmisen idun.
Tämä ei ole alkoholismin ihannointia vaan realismia, elämme kuitenkin tuon jo räjähtäneen ongelman keskellä. Se ei kieltämällä poistu, ja senkin hirmuisella rappeuttavalla voimalla on fuktio, tarkoitus, läksy.
Giovanni Francesco Barbieri (1591 – 1666), Et in Arcadia Ego (Date :1618-22), painting location: Galleria Nazionale d'Arte Antica, Rome.
Alla: Naw Kings, 2000.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar